Pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa - vapaudu syyllisyydestä

 

"Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa."


Syytätkö toista ihmistä jostain asiasta?


Jos tuo toinen ihminen tai joku muu on syyttänyt sinua, ja aktivoinut siten sinun omia syyllisyydentunteitasi, niin syyttäminen korkeampana tunnetaajuustilana vapauttaa sinut tuntemastasi syyllisyydestä.


Mutta jos jatkat syyttämistä, niin et vapaudu vaan jäät kiinni vihan eli pelon, syyllistämisen ja syyllistymisen kierteeseen. Ja pysyt siis samassa kärsimystä aikaansaavassa todellisuustilassa tuon syytttäjän kanssa.


Jos et juuri nyt pysty ymmärtämään tuon syyttäjän näkökulmaa, niin älä ajattele häntä ja häneen syytöksiään lainkaan. Keskity mihin tahansa myönteisiin asioihin.


Jonakin päivänä ymmärrät myös tuon syyttäjän näkökulman ja motiivin. Ymmärät, että hänkin vain kaivoi omaa kuoppaansa, oppiakseen tuntemaan myötätuntoa.


Moralistit ja vihaajat kokevat siis aina itse syyllisyyttä, mutta he eivät moralisoidessaan ja vihatessaan tiedosta sitä.


Jos sinulla itselläsi siis on syyllisyydentunteita, joiden alkuperää et ehkä edes tiedosta, niin pääset niistä eroon vain hyväksymällä itsesi ja inhimillisyytesi, TÄYSIN riippumatta niistä teoista, joita olet tehnyt, tai mistä sinua juuri nyt syytetään!


Elli kun arvostat syyllisyyttäsi, niin vastaanotat kaikki sen luomat positiiviset asiat.


Sillä me emme ole KOSKAAN syyllisiä mihinkään "pahaan" - vain pelko saa asiat ja myös omat tekomme näyttämään kielteisiltä.


Ja paradoksi on, että mitä tuskallisemmalta negatiivinen tunteesi tuntuu (joku pahantahtoinen ihminen on tehnyt "tikusta asiaa" ja sinäkin näet siksi "kärpäsessä härkäsen", eli uskot olevasi "paha"), niin sitä helpompi sinun on myös luopua siitä, koska tuskallinen ajatus luo samalla hetkellä suunnattoman voimakkaan toiveen - jonka vastaanotat, kun lakkaat vain tuijottamasta tuota tuskallista asiaa.


Tätä tarkoittaa sanonta: "Kaikkein pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa."