Miksi ylenpalttisuus eli "liiallinen runsaus" ei tee ihmistä onnelliseksi?

 

Miksi ylenpalttisuus eli "liiallinen runsaus" ei tee ihmistä onnelliseksi?

Ilmiö johtuu tunnetilojemme suhteellisuudesta. Voimme olla vain onnellisia ja tyytyväisiä, emme siis koskaan SUUNNATTOMAN eli ylenpalttisen onnellisia. Innostus on nimittäin negatiivinen tunnetila eli se on merkki epätasapainosta, disharmoniasta.

Tämä ei tarkoita sitä, että emme voisi "haltioitua" esimerkiksi erityisen runsaasta juhla-ateriasta, joka poikkeaa arkisista aterioistamme, mutta jos ruokaa ja juomaa on todella runsaasti tarjolla, niin voimme silti haltioitua vain aina yhdestä näkö- , maku- ja hajuaistimuksesta kerrallaan.

Olet siis täsmälleen yhtä onnellinen ruhtinaallisen runsaassa joulupöydässä, josta löytyy aivan kaikki, mitä olet koskaan osannut jouluaterialta toivoa - kuin jos syöt yleensä leipää, jonka päällä on juustoviipale, mutta jouluna olet lisännyt leivän päälle punajuuriviipaleen. Tuo punajuuriviipale tekee sinut onnelliseksi, jos ET ole toivonut runsasta jouluateriaa, eli et siis tunne pettymystä.

Ns. asketismi tekee ihmisen onnelliseksi vain, jos hän ei vilpittömästi toivo kokevansa mitään materiaalisessa mielessä "juhlavaa".

Onnellisuuttasi EI kuitenkaan lisää myöskään se, että ahdistut joulupöydän runsaudesta ja tunnet huonoa omaatuntoa siksi, että tiedät monilla muilla ihmisillä olevan paljon vähemmän ruokaa. Eikä sinua tee onnellisemmaksi myöskään se, että kieltäydyt herkuista, joita on tarjolla, ja joita todellisuudessa haluaisit syödä.

Tunnet onnellisuutta silloin, kun haluat syödä jotain, nautit itse siitä, mitä syöt, eikä tuohon nautintoon vaikuta millään tavalla se, mitä joku toinen ihminen syö tai ei syö.

Juhla-aterioihin liittyy usein myös paljon ahdistuksen tunteita siksi, että tuollaisiin aterioihin kohdistetaan hyvin suuria odotuksia, jolloin sekä aterioiden luojat että aterioiden syöjät ovat ainakin jossain määrin tyytymättömiä: Aterian tarjoajat yrittävät miellyttää ja "ansaita" kunnioitusta ja syöjät saattavat tuntea velvollisuutta osoittaa kiitollisuutensa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse koskaan tuntea kiitollisuutta, koska luomme kaikki kokemuksmme itse. Vain aito ja vilpitön arvostus mahdollistaa onnellisuuden.

Nautimme aina asioista, joita haluamme ja joita sallimme itsellemme, tuntematta syyllisyyttä, ahneutta, kateutta tai osattomuutta.

Sama pätee siis myös lahjojen antamiseen ja saamiseen: Asenne eli ajatuksen laatu ratkaisee aina sen, koemmeko tyytyväisyyttä ja jaammeko sitä myös muille. <3