Miksi ns. negatiivista tapahtumaketjua ei voi pysäyttää, jos se on kestänyt jo jonkin aikaa?

 

Miksi ns. negatiivista tapahtumaketjua ei voi pysäyttää, jos se on kestänyt jo jonkin aikaa?


Elämässämme on koko ajan käynnissä joko positiivinen tai negatiivinen tapahtumaketju. Se, kumpi on meneillään juuri nyt, riippuu tunnetaajuustilastamme.


Kaikki ei-toivottukin luo kyllä aina toivottua, mutta jos tunnetaajuustilasi eli todellisuustilasi on matala, niin et voi tuolla hetkellä tietää sitä.


Ihminen siis kokee tapahtumaketjun ei-toivottuna eli negatiivisena, kunnes päästää irti taistelusta ja ymmärtää, että myös kaikki ongelmat ovat hänen omia, tarkentavia toiveitaan.


Jos hän herää kärttyisenä ja kokee sen jälkeen paljon ärtymystä aikaansaavia kokemuksia (ns. Murphyn laki), niin negatiivinen tapahtumaketju ja negatiivinen todellisuustila vahvistuu koko ajan (nk. lumipalloefekti).


Vain tekopyhä eli ylpeä ihminen väittää, että ei koskaan ole kokenut tällaista ahdistavaa "tapahtumavyöryä", eli niin ahdistavaa, että tuosta todellisuustilasta ei pääse pois, vaan se on käytävä läpi "loppuun saakka": Annetava ahdistuksen kasvaa niin suureksi, että ihmisen on lopulta pakko luopua taistelusta. Hän ei siis yritä enää VOITTAA taistalua vaan antautuu - jolloin hän on tuon taistelun todellinen voittaja.


Ja tämä vetovoiman lain aikaansaama ilmiö johtuu siitä, että jos mieli on synkkä (esim. läheinen ihminen kuolee, ihminen irtisanotaan tai hänet ryöstetään kadulla), niin vastaanotamme pelkästään tuon matalan tunnetaajuuden ajatusvirtaa - kunnes saamme jotenkin tunnetilan kohoamaan (aluksi vihan kautta), jolloin myös ajatusvirrat muuttuvat positiivisemmiksi. "Toivo herää".


Ehdolliseen rakkauteen perustuvissa parisuhteisssa "kamelin selän katkeaminen" tapahtuu yleensä siinä kohtaa, kun toinen osapuoli on uhkaava ja toinen alkaa itkeä. Uhannut osapuoli kuvittelee "voittaneensa" taistelun, koska vastapuoli murtuu, mutta todellisuudessa itkijä ei ole luopunut taistelusta, vaan kantaa kaunaa - kunnes taistelu käydään taas uudelleen.


Taistelut tällaisen pariskunnan välillä loppuvat vasta, jos vähintään toinen osapuoli kieltäytyy taisteluista kokonaan eli tuntee puhdasta myötätuntoa.


Myötätuntoista vastaan ei yksikään vihainen voi hyökätä, koska tunnetaajuudet eroavat aivan liian paljon toisistaan.


Puhdas rakkaus sammuttta siis aina vihan eli murtaa vastarinnan.