Miksi iloa tuottava "turhamaisuus" ja juhliminen on tärkeää ja arvokasta?

 

Miksi iloa tuottava "turhamaisuus" ja juhliminen on tärkeää ja arvokasta?


Koska olemme syntyneet ilmentämään eli luomaa elämää ja juhlimaan kauniita, upeita ja nautinnollisia asioita.


Vaatimattomuus on aina turhaa, jos ihminen on vaatimaton siksi, että hän pelkää kauneuden ja upeuden olevan "maallista", ylpeyteen perustuvaa. Jos nimittäin ihminen pelkää, niin juuri silloin hän on paradoksaalisesti ylpeä. Kaikki maallinen eli materia on aina hengestä syntynyt!


Olemme täysin vapaita ja rohkea ihminen ei pelkää elämästä iloitsemista. Jos yritämme estää itseämme iloitsemasta, niin kärsimme itse ja aiheutamme täysin turhia syyllisyydentunteita myös muille.


Aito ilo ei siis ole koskaan "vaarallista", vaan juuri ilon kieltäminen johtaa ns. ylilyönteihin kuten päihteidenkäyttöön. Ihminenhän tarvitsee päihteitä tunnetilan kohottamiseen, jos hän ei ilman niitä nauti elämästään. Ja silloin hän "valjastaa kärryt hevosen eli hengen eteen", taistelee ja aikaansaa siten itselleen vain turhaa kärsimystä.


Ilon puutteesta johtuvat myös ahneus (ihminen ahnehtii rahaa ja tavaraa, mutta ei arvosta niitä eikä itseään), lohtusyöminen, työnarkomania, ehdolliseen rakkauteen perustuvat parisuhteet ja kuolemanpelko.


Jos ihminen rakastaa jokaista kokemaansa hetkeä, niin hänen ei tarvitse etsiä iloa äärikokemuksista.