Miksi kaunan kantaminen on aina turhaa?

 

Miksi kaunaa ei kannata koskaan kantaa, vaikka muiden ihmisten syyttäminen onkin inhimillistä, jos tunnet ahdistusta?


Etsimme aina ahdistuneina syyllisiä ja löydämme "pahuutta" muista ihmisistä.


Syyttäminen vapauttaa hetkellisesti ahdistuneen hieman korkeampaan tunnetaajuustilaan, aivan kuten vihakin.


Mutta jos ihminen jää "kantamaan kaunaa", hän kärsii vain itse.


Siksi kaikki "menetykset" kannattaa aina hyväksyä, oli kyse sitten kuolemasta, erosta, työpaikan menetyksestä, loukkauksesta tai taloudellisista menetyksistä.


Muista, että KAIKKI menetykset ja "vääryydet" ovat omia luomuksiasi, et vain negatiivisessa tunnetilassasi ymmärrä sitä.


Jos läheisesi tekee vaikkapa itsemurhan, niin olet itse hänen kanssaluojansa. Et ole syyllinen, mutta olet osallinen.


Tätä tarkoittavat myös sanonnat "joka menneitä muistaa sitä tikulla silmään" ja "maahan kaatunutta maitoa on turha surra."


(kuvassa norsu jolla on norsun muisti?)