Mitä hyötyä on viisauden tavoittelusta, jos emme kuitenkaan ihmisinä pääse koskaan eroon negatiivisista tunteista?

 

Mitä hyötyä on "viisastumisesta" eli tietoisuustasomme kohoamisesta, jos emme kuitenkaan ihmisinä koskaan pääse eroon negatiivisista tunnetiloistamme eli egostamme?


Viisastuminen on hyödyllistä, koska kärsiminen muuttuu sen myötä mahdottomaksi. Negatiivinen tunnetilahan ei ole yhtä kuin kärsimys.


Ja kärsimys muuttuu mahdottomaksi siksi, että tietoisena luojana eli "valaistuneena" reagoit hyvin voimakkaasti pieniinkin tunnetaajuuden laskuihin, eli et enää pysty jäämään noihin tunnetiloihin pidemmäksi aikaa.


Voit nauttia elämästäsi myös tuntemalla ehdollista onnellisuutta, mutta jos esimerkiksi parisuhteesi perustuu ehdolliseen rakkauteen eli se on ns. viha-rakkaussuhde (uskot puolisosi "täydentävän" sinua), niin onnellisuus, jota ajoittain tunnet, perustuu aina pelkoon tuon onnen tunteen menettämisestä. Pelkäät siis "toisen puoliskosi" menettämistä, etkä ole kokonainen omana itsenäsi.


Ehdollisesti rakastava pelkää siis alitajuiisesti koko ajan menettämistä, ja pohjimmiltaan aina myös kuolemaa.


Ehdottomasti omaa itseään rakastava taas ei pelkää mitään, koska hän tietää jo kokemuksesta, että negatiivinen tunnetila kestää aina vain lyhyen hetken.


Kun tiedät, että sinä itse olet rakkaus, eli sinussa itsessäsi on kaikki mitä haluat kokea, niin et voi koskaan menettää elämäniloasi.