Sinä Olet Luoja

  Miksi niin suuri osa parisuhteista on viha-rakkaus -suhteita, eli joko jatkuvaa taistelua tai alistumista toisen osapuolen tahtoon? Eikö rakkaus olekaan "kaiken parantava voima"? Rakkaus sammuttaa kyllä aina vihan ja vapauttaa pelosta, mutta suuri osa parisuhteista ei perustu rakkauteen, vaan ehdolliseen rakkauteen eli pelkoon, ylpeyteen ja haluun hallita toista ihmistä. Monet ihmiset solmivat parisuhteita siksi, että eivät ole tyytyväisiä elämäänsä yksin. Ja koska he eivät ole tyytyväisiä, niin he vetävät puoleensa kumppaneita, jotka ovat myös tyytymättömiä - itseensä. Ehdollinen rakkaussuhde siis syntyy tilanteessa, jossa kummatkin osapuolet uskovat toisen ihmisen tekevän heidät onnelliseksi. Kumpikaan ei siis rakasta itseään ehdoitta, eikä heillä siten ole tarjota rakkautta myöskään tuolle toiselle ihmiselle. Rakkauden TUNNETTA voi kyllä tuntea myös kuviteltua unelmapuolisoa kohtaan, mutta jos tuo kuva puolisosta ei ole totta (ette olleet tavatessanne kumpikaan selkeyden...

  Kuinka pääsee eroon uhrin ja säälijän roolista? Uhrautujia ja säälijöitä hyväksikäytetään niin kauan, kuin he itse antavat niin tapahtua. Rohkea ihminen vapauttaa itsensä tällaisesta roolista pelkäämättä toisten ihmisten vihaa, syytöksiä ja halveksuntaa, joka perustuu noiden toisten ihmisten omiin pelkoihin. Sillä, mitä muut ihmiset meistä ajattelevat ei ole koskaan mitään merkitystä. Vain rakkaus omaa itseä kohtaan on tärkeää ja arvokasta. Sillä se, joka arvostaa ja rakastaa itseään kykenee arvostamaan ja rakastamaan myös muita. Jokainen ihminen on oman onnensa seppä. Voimme auttaa muita ihmisiä vain omalla esimerkillämme - ja intuitiivisisesti silloin, kun toinen ihminen haluaa ottaa apumme vastaan, vaatimatta sitä. Auttaminen on siis autettavallekin hyödyllistä vain silloin, kun auttaja on tyytyväinen ja iloinen.

  Mikä erottaa tietoisen todellisuutensa luojan sellaisesta ihmisestä, joka luo todellisuuttaan tiedostamatta tekevänsä niin? Todellinen eli korkeampi olemuksemme tietää joka hetki, että pelkoon perustuvat tunteet (kaikki rakkautta ja mielenrauhaa matalammat tunteet) ovat aina vain harhaa. Juuri siksi tunnemme tunnetiloja: Tuska tuntuu tuskalta (disharmonia) ja ilo ilolta (harmonia). Silti todellinen olemus tietää myös, että tarvitsemme noita erillisyyttä kuvaavia tunteita, jotta voimme vapaasti luoda mitä haluamme, mehän teemme joka hetki ITSE valintoja siitä, mihin suuntaan kuljemme elämässä. Negatiivinen tunnetila on siis tienviitta joka ohjaa poispäin tienviitasta, ei tienviittaa kohti. Ei ole olemassa mitään korkeampia olentoja kuten "jumalia", eikä myöskään sattumaa. Me ohjaamme itse "kohtaloamme" eli valitsemme toivottuja tai ei-toivottuja asioita huomiomme kohteiksi. Ihminen, joka ei tietoisesti vielä ymmärrä luovansa todellisuuttaan itse pyrkii aina vaistom...

  Miksi aamuhetki on kirjaimellisesti "kullankallis", kultajyvän tavoittamisen hetki? Jos olet edellisenä päivänä yrittänyt selvitellä ongelmiasi, pohtinut mahdollisuuksiasi, murehtinut epäonnistumisia ja pettymyksiä, ollut jopa toiveikas mutta silti epäuskoinen, niin olet ollut järkesi sumentamassa ajatusvankilassa, jossa et ole voinut vastaanottaa ratkaisuja ja "nähdä sitä, mikä on vielä näkymätöntä" - mutta joka on kuitenkin jo kypsä vastaanotettavaksi. Asiathan eivät tapahdu aikadimensiossa vaan silloin, kun olemme itse niiden taajuudella. Koet todeksi se, mihin itse uskot. Käytä siis aamuhetkesi olemassaolon ja iloa tuottavien asioiden arvostamiseen ja pyri säilyttämään mielenrauhasi mahdollisimman pitkään. Jokainen hetki, jonka vietät selkeyden ja huolettomuuden mielentilassa tuo sinut lähemmäksi unelmiasi, eli vetovoiman lain aikaansaama "positiivinen tapahtumaketju" on koko ajan käynnissä. Et ole moottori etkä raataja vaan olet energiaa, sähkövirta...

  Ihmiskunta jakautuu joka hetki kahteen ryhmään: Pelokkaisiin ja rohkeisiin. Pelokkaat kärsivät, rohkeat eivät kärsi. Ihmiskunta on luonut monia stereotypioita "hyvistä ja pahoista" ihmisistä ja totuus on kuitenkin se, että on aina vain joko oman arvonsa tuntevia ja arvottomuutta eli rajallisuutta kokevia. Ja oman itsen arvostaminen ei riipu olosuhteista - omanarvontunne on tunnetila. Tunne- ja uskomustilamme on yhtä kuin todellisuustilamme. Pelokas ei ole "huonompi" kuin rohkea, mutta molemmat saavat aina elämäänsä sitä mitä itse uskomuksillaan ja tunnetiloillaan tilaavat. Ja olemme kaikki joskus pelokkaita, vaikka olisi viisasta olla rohkea. Pelokas ja ahdistunut ihminen kohtaa ylpeän ja vihaisen ihmisen ja vihaa tuota ylpeää ja vihaista, kohottaakseen tunnetilaansa, vapautuakseen pelosta. Ylpeä ihminen on aina myös pelokas. Siksi "rasismin vastustaminen" vain lisää "rasismia". Ylpeys ja loukkaantuminen ei ole omanarvontunnetta. Siksi kiusattu...

  Millaisia ovat "liian suuret odotukset", jotka johtavat pettymykseen? Jos sinulla on joku suuri haave, jota olet todella kauan halunnut ja yrittänyt toteuttaa ja lopulta onnistut siinä, niin haaveesi saattaakin tuottaa sinulle pettymyksen. Näin tapahtuu siksi, että olet uskonut tyytymättömyytesi ja ahdistuksesi johtuvan siitä, että tuo haave ei ole vielä toteutunut ja pyrit siksi kohottamaan tunnetilaasi muuttamalla olosuhteitasi. "Ruoho näyttää siis vihreammältä aidan toisella puolella", vaikka se on ihan yhtä vihreää molemmilla puolilla. Asioiden "paremmuus ja huonommuus" johtuu aina omasta asenteestasi eli siitä, millaisina itse näet ne. Viet aina itsesi mukaan kaikkialle ja siksi toteutuva suuri unelmasi tuntuu samalta, kuin millainen tunnetilasi oli ennen tuon toiveen toteutumista. Tavoitteen saavuttaminen saattaa jopa tuntua joutumiselta "ojasta allikkoon", koska menetit samalla myös tuon unelmasi eli "uskosi parempaan". Suuri u...

  Kaikki materia ja fyysisyys on hengestä syntynyttä. Mikään "olevainen" ei siis ole itsessään koskaan paha asia. Myös planeetat ja luonto ovat materiaa. Olemme ihmisinä sekä kokemuksilla että ajatuksilla todellisuuttamme luovia olentoja, eli voit tuntea onnellisuutta ja vapautta vain rakastamalla myös materiaa ja fyysisyyttä. Ja myös ihmissuhteemme ja terveytemme ovat "materialismia". Mutta mikä erottaa onnellisuutta tuottavan materialismin kärsimystä tuottavasta? Onnellisuutta tuottavaa materialismia on menneisyydessä luomiemme eli jo manifestoituneiden asioiden rakastaminen, ilman niiden menettämisen pelkoa. Kärsimystä tuottavaa materialismia on luomiemme asioiden menettämisen pelkääminen. Jos omistat paljon tavaraa ja pelkäät niiden menettämistä, etkä siksi halua luopua niistä, niin kärsit. Jos et pelkää omaisuutesi menettämistä vaan iloitset luomistasi tavaroista, niin olet onnellinen, vaikka sinulla olisi ylenmäärin omaisuutta. Sinun omaisuutesi ei ole keneltä...