Mikä erottaa tietoisen todellisuutensa luojan sellaisesta ihmisestä, joka luo todellisuuttaan tiedostamatta tekevänsä niin?

 

Mikä erottaa tietoisen todellisuutensa luojan sellaisesta ihmisestä, joka luo todellisuuttaan tiedostamatta tekevänsä niin?


Todellinen eli korkeampi olemuksemme tietää joka hetki, että pelkoon perustuvat tunteet (kaikki rakkautta ja mielenrauhaa matalammat tunteet) ovat aina vain harhaa.


Juuri siksi tunnemme tunnetiloja: Tuska tuntuu tuskalta (disharmonia) ja ilo ilolta (harmonia).


Silti todellinen olemus tietää myös, että tarvitsemme noita erillisyyttä kuvaavia tunteita, jotta voimme vapaasti luoda mitä haluamme, mehän teemme joka hetki ITSE valintoja siitä, mihin suuntaan kuljemme elämässä.


Negatiivinen tunnetila on siis tienviitta joka ohjaa poispäin tienviitasta, ei tienviittaa kohti.


Ei ole olemassa mitään korkeampia olentoja kuten "jumalia", eikä myöskään sattumaa. Me ohjaamme itse "kohtaloamme" eli valitsemme toivottuja tai ei-toivottuja asioita huomiomme kohteiksi.


Ihminen, joka ei tietoisesti vielä ymmärrä luovansa todellisuuttaan itse pyrkii aina vaistomaisesti kohti vapautumista eli kohti astetta korkeampaa tunnetilaa, siksi vihaisia ihmisiä on niin paljon - koska pelokkaita ihmisiä on paljon.


Mutta ihminen, joka jo TIETÄÄ kokemuksesta luovansa itse todellisuutensa, voi katsoa itseään tuon korkeamman minänsä silmin myös silloin, kun hänen tunnetilansa on pelko eli kun hän kokee olevansa erillinen. Tieto korkeamman minuuden olemassaolosta on jo siis hyvin vahva, joten ihminen kykenee "rakastamaan pelkoaan" eli arvostamaan tienviittaa.


Ja jos arvostat tienviittaa, olet viisas - ja mielenrauhan tilassa. Polkusi on helppo.