Se, miltä maailma näyttää, on aina "katsojan silmässä"

 

Ihmiskunta jakautuu joka hetki kahteen ryhmään: Pelokkaisiin ja rohkeisiin. Pelokkaat kärsivät, rohkeat eivät kärsi.

Ihmiskunta on luonut monia stereotypioita "hyvistä ja pahoista" ihmisistä ja totuus on kuitenkin se, että on aina vain joko oman arvonsa tuntevia ja arvottomuutta eli rajallisuutta kokevia. Ja oman itsen arvostaminen ei riipu olosuhteista - omanarvontunne on tunnetila.

Tunne- ja uskomustilamme on yhtä kuin todellisuustilamme.

Pelokas ei ole "huonompi" kuin rohkea, mutta molemmat saavat aina elämäänsä sitä mitä itse uskomuksillaan ja tunnetiloillaan tilaavat. Ja olemme kaikki joskus pelokkaita, vaikka olisi viisasta olla rohkea.

Pelokas ja ahdistunut ihminen kohtaa ylpeän ja vihaisen ihmisen ja vihaa tuota ylpeää ja vihaista, kohottaakseen tunnetilaansa, vapautuakseen pelosta. Ylpeä ihminen on aina myös pelokas.

Siksi "rasismin vastustaminen" vain lisää "rasismia". Ylpeys ja loukkaantuminen ei ole omanarvontunnetta.

Siksi kiusattujen sääliminen ja kiusaajian tuomitseminen vain lisää kiusaamista. Ja sekä kiusaajien että kiusattujen kärsimys jatkuu.

Siksi köyhien surkuttelu ja rikkaiden halveksiminen vain lisää köyhyyttä - ja saa myös rikkaat tuntemaan syyllisyyttä eli kärsimään.

Et voi auttaa sairastakaan sairastumalla itse.

Auta muita ihmisiä omalla esimerkilläsi eli pysymällä rohkeana.

Se, millaiselta maailma näyttää on aina "katsojan silmässä".