Miksi suuri osa parisuhteista on viha-rakkaus -suhteita?

 

Miksi niin suuri osa parisuhteista on viha-rakkaus -suhteita, eli joko jatkuvaa taistelua tai alistumista toisen osapuolen tahtoon?



Eikö rakkaus olekaan "kaiken parantava voima"?



Rakkaus sammuttaa kyllä aina vihan ja vapauttaa pelosta, mutta suuri osa parisuhteista ei perustu rakkauteen, vaan ehdolliseen rakkauteen eli pelkoon, ylpeyteen ja haluun hallita toista ihmistä.



Monet ihmiset solmivat parisuhteita siksi, että eivät ole tyytyväisiä elämäänsä yksin. Ja koska he eivät ole tyytyväisiä, niin he vetävät puoleensa kumppaneita, jotka ovat myös tyytymättömiä - itseensä.
Ehdollinen rakkaussuhde siis syntyy tilanteessa, jossa kummatkin osapuolet uskovat toisen ihmisen tekevän heidät onnelliseksi.



Kumpikaan ei siis rakasta itseään ehdoitta, eikä heillä siten ole tarjota rakkautta myöskään tuolle toiselle ihmiselle.



Rakkauden TUNNETTA voi kyllä tuntea myös kuviteltua unelmapuolisoa kohtaan, mutta jos tuo kuva puolisosta ei ole totta (ette olleet tavatessanne kumpikaan selkeyden mielentilassa), niin totuus paljastuu väistämättä, kun rakastumisen tunne haihtuu ja alatte molemmat nähdä toisissanne ei-toivottuja ominaisuuksia.



On siis täysin mahdoton unelma, että toinen ihminen rakastaisi sinua niin paljon, että uhraisi vuoksesi omat toiveensa, koska ihminen joka uhrautuu, ei voi tuntea rakkautta - hän on rakkaudesta osaton.



Jokainen ihminen muuttuu myös joka hetki uudeksi ja myös jokaisen meistä toiveet muuttuvat koko ajan, ja jos vaadimme toista ihmistä toteuttamaan omia toiveitamme "koska meillä on sopimus", niin toisen ihmisen on joko alistuttava tai taisteltava vapautensa puolesta.



Ainoa rakkauteen perustuva parisuhde on siis sellainen, jossa molemmat osapuolet rakastavat itseään täysin ehdoitta ja sallivat myös kumppanilleen täydellisen vapauden tehdä omia valintoja.



Aitoon rakkauteen perustuva parisuhde ei johda kärsimykseen silloinkaan, kun se päättyy - joko eroon tai toisen ihmisen kuolemaan - koska rakkaus omaa itseä kohtaan on meissä itsessämme oleva tunne, emme saa sitä muilta.



Joskus käy myös niin, että ehdollisena syntynyt viha-rakkaus -suhde muuttuu lopulta rakkaussuhteeksi, koska molemmat osapuolet päättävät rakastaa itseään ja "löytävät toisensa uudelleen". Mutta jos taas parisuhteen jatkamisen motiivina on pelkkä turvallisuus ja tuttuus eli muutoksen pelko (tai uskonnolliset syyt eli eron kokeminen "syntinä"), niin puolisot ajautuvat pian "ojasta allikkoon", koska kummankaan todelliset toiveet eivät toteudu silloin, kun vastustamme muutosta.



Ole siis itserakas ja nauti muiden itserakkaiden seurasta. Oman itsen rakastaminen ei ole ylpeyttä vaan oman arvon tuntemista.