Sinä Olet Luoja

Tämä johtuu siitä, että emme ole olevaisina erillisiä, vaan kaikki universumissa elävät elämänmuodot ovat vain saman elämänvoiman ilmentymiä. Jos siis näennäisesti häviät jossakin tilanteessa, eli et saavuta sitä, mitä toivoit, vaan joku muu voittaa, niin sinäkin voitat, koska sinä OLET tuo toinen ihminen, ja hänen ilonsa on myös sinun ilosi. Eli jos tällaisessa tilanteessa kykenet aidosti iloitsemaan tuon toisen ihmisen puolesta, ikään kuin todella olisit tuo toinen ihminen, niin ilosi mahdollistaa sen, että myös sinä voitat, eli saavutat unelmasi. Ja siksi se, että et jää murehtimaan mitään menneitä pettymyksiä ja menetyksiä, mahdollistaa jatkuvan onnellisuuden kokemuksen, tapahtui mitä tahansa. Kyse ei siis ole "pettymysten nielemisestä", tai "hyväksymisestä pitkin hampain", vaan niiden tietoisesta unohtamisesta, keskittämällä ajatukset muihin asioihin - ellet kykene aidosti tunnetasolla todella ymmärtämään jokaisen menetyksen arvokkuutta, eli sen luoman toiveen ...

 

Kun sallit itsellesi toiveidesi mukaisia tapahtumia, niin tiedosta, millaisessa tunnetilassa olit niitä salliessasi. Mutta tiedosta myös negatiivisten tunnetilojesi mahdollistamat manifestaatiot, ja negatiiviset tapahtumaketjut, sillä kun tiedostat ne, niin tiedät, että ei ole olemassa itsesi ulkopuolelta elämääsi vaikuttavia voimia, eikä "kohtaloa". Ja muista, että myös toiveikkuus on hieman negatiivinen tunnetila, jossa toiveesi ei toteudu, vaan sallit vain lisää toiveikkuutta. Jos haluat voittaa rahaa, niin älä pelaa esimerkiksi rahapelejä toiveikkuuden mielentilassa, "kokeillaksesi onneasi", koska kun tuossa tunnetilassa häviät, niin uskosi häviämiseen vahvistuu, jolloin häviät lisää, koska uskomuksesi toteutuvat aina. Mutta jos sen sijaan olet jo valmiiksi niin iloinen, että häviäminen ei laske tunnetilaasi lainkaan, niin olet koko ajan matkalla kohti toivomaasi voittoa. Tuolloin nimittäin tiedät sisäisesti, että raha on pelkästään energiaa, kuten kaikki muukin...

Monissa kulttuureissa ja uskonnoissa korostetaan vanhempien ihmisten kunnioittamisen tärkeyttä. Ja usein tämä kunnioitus ymmärretään velvollisuutena olla KIITOLLISIA vanhemmille ihmisille. Kiitollisuus on kuitenkin aina peräisin negatiivisista tunnetiloista, sillä kenenkään meistä ei koskaan tarvitse olla kiitollinen kenellekään, koska luomme todellisuutemme aina itse, ja olemme kaikki toinen toistemme kanssaluojia. Se joka antaa, saa itse, se joka on uhri, on itse asettanut itsensä uhrin asemaan, viha on vastaus toiselle vihaiselle, pata kattilaa soimaa, jne. Arvostus ja kunnioitus sitä vastoin ovat kiitollisuutta korkeampia tunnetiloja! Vanha ihminen ei siis ole arvokkaampi kuin nuori - hänen näkökulmansa elämään vain on usein erilainen. Alun perin tämä kunnioittamiseen kehottaminen ei siis ole tarkoittanut sitä, että nuorten ihmisten tulisi esimerkiksi uhrautua ja kärsiä vanhempien ihmisten takia, hävetä elämänriemuaan ja rohkeuttaan, tai kunnioittaa vanhempien ihmisten henkilökohta...

Resonanssi korkeamman minäsi kanssa on siis aina myös kaikkien muiden ihmisten etu, sillä universumi toteuttaa aina kaikkien ihmisten toiveet, ja löytää synkronian ja harmonian kaikkien maailman ihmisten toiveiden välille. Ja tämä johtuu siitä, että universumissa ei ole olemassa erillisyyttä, vaan sen pienimmätkin osaset vaikuttavat aina suureen kokonaisuuteen, kaikkeuteen. Tätä kuvaa vertaus siitä, että perhosen heilauttaessa siipiään jossakin päin maailmaa koko maailma järjestyy välittömästi siten, että kaikki on jälleen tasapainossa toisiinsa nähden. Ja tämän siis mahdollistaa korkea tietoisuus, koko universumia ylläpitävä voima, viisaus ja energia. Eikä tuota ns. todellisuutta ole lopulta lainkaan olemassa, vaan kaikki, mitä koemme "todeksi" on vain ajatus itsestään, ja kokemuksemme vain omien aistiemme tulkintaa noiden ajatusten värähtelytaajuuksista. Älä siis koskaan yritä miellyttää muita ihmisiä, ja miettiä, mikä olisi parasta heille, uhrautuen ja unohtaen omat tarpee...

"Sitä saat, mitä tilaat". Kaikki kokemuksemme tässä elämässä perustuvat aina tapahtumaketjuihin, joiden käyttövoimana on vetovoiman laki: "Samanlainen vetää puoleensa samanlaista". Mutta vetovoiman laki ei ole "tuomarijumala", joka tekee päätöksiä siitä, mitä sinulle milloinkin tapahtuu, vaan sinä valitset täysin vapaasti itse omat ajatuksesi, ja siten suhtautumisen kuhunkin kokemaasi hetkeen. Ja juuri tuo ajatus, ja tuo suhtautumistapa ja näkökulma määrää sen, koetko elämäsi onnellisena vai onnettomana, eli koetko sinulla olevan paljon vai vähän mahdollisuuksia toteuttaa toiveitasi - eli onko elämäsi helppoa vai vaikeaa. Kaikki tunteet rajallisuudesta, peloista ja puutteesta ovat siis omia luomuksiasi, omien uskomustesi seurausta. Universumi ei koskaan kiellä sinulta mitään. Jos keskityt koko ajan etsimään ratkaisuja ja vastauksia, ja kiirehtimään "asioiden edelle", arvostamatta nykyhetkeäsi, niin huomiosi on kiinnittyneenä ongelmiin, huoliin ja...

Muista aina, että sinä itse johdat täysin vapaasti omaa elämääsi, ja päätät joka hetki, juuri nyt, mitä sinulle tapahtuu, tai ei tapahdu. Vetovoiman laki on siis vain painovoiman kaltainen voima, joka "tekee työn" - sinä itse määräät, onko se, mikä tapahtuu, toiveidesi mukaista, vai ei-toivottua. Ei ole olemassa "korkeampia voimia", jotka määräävät kohtalosi. Eikä ole olemassa myöskään sattumia. Negatiivinen tunnetila, joka vetää puoleesi kärsimyksiä, ei ole sattuma, vaan sinä itse valitset omat tunnetilasi, valitsemalla huomiosi kohteet, eli omat ajatuksesi. Ja myös näennäisesti ongelmana kokemasi asia voi olla toivomasi ratkaisu, omien todellisten toiveidesi täyttymys. Tällaisia ovat esimerkiksi monet avioerot - ja fyysiset kuolemat.  Vain sinä itse voit siis myös estää itseäsi saamasta, mitä haluat. Ja tämä tapahtuu pysymällä negatiivisissa tunnetiloissa, jolloin negatiivisia tapahtumaketjuja on käynnissä koko ajan. Ja huomaa, että myös yrittäminen "yrittämi...

Negatiivisessa tunnetilassa ollessasi saatat jopa tulkita tuon otsikon niin, että vainaja on sadistinen, koska hän iloitsee silloin, kun me tunnemme suurta tuskaa. Mutta selkeyden ja harmonian mielentilassa ymmärrät, että kuolemaa ei ole lainkaan olemassa, eikä edesmennyt siksi tunne enää minkäänlaisia negatiivisia tunteita, koska voimme tuntea noita tunteita vain eläessämme fyysisessä maailmassa, siis ollessamme "elämän unessa". Ns. kuollut ei siis tunne myöskään empatiaa ja sääliä meitä fyysisellä tasolla eläviä kohtaan, koska nekin ovat negatiivisia tunteita. Hän tuntee sitä vastoin täysin puhdasta myötätuntoa, koska hän on nyt vapautunut ja tietää, että kuolemassa ei todellakaan ole mitään pelättävää ja surtavaa. Fyysisestä hahmostamme vapautuessamme tulemme vain enemmän eläviksi, eli tunnemme täysin ehdotonta rakkautta, ollessamme yhtä koko universumin kanssa, eli resonanssissa korkean tietoisuuden - sillä hetkellä - korkeimman värähtelytaajuuden kanssa.  Ja me emme POIS...

Ja muista, että tuo otsikko EI siis tarkoita sitä, että sinun tulee tarkastella itseäsi kriittisesti, verrata itseäsi "taitavampiin Luojiin", ja havaita oma vajavaisuutesi, tuntien siitä syyllisyyttä! Sinun tehtäväsi ei ole yrittää tulla paremmaksi Luojaksi ja paremmaksi manifestaatioiden sallijaksi, vaan keskittyä pelkästään tuntemaan korkeaa tunnetta, eli keskittyä tuntemaan oma mittaamaton arvokkuutesi, täysin riippumatta olosuhteista joissa elät, tai asioista, joita olet tähän saakka itsellesi sallinut, tai jättänyt sallimatta. Sillä tuossa korkean taajuuden tilassa otat helposti vastaan kaiken, mitä haluat. Sillä, että olet aikaisemmin estänyt toiveitasi, ei ole MITÄÄN merkitystä. Voimasi on aina tässä hetkessä, koska todellisuutesi on aina hetkellisen tunnetaajuutesi kaltainen, ei siis koskaan pysyvä tila. Voit kyllä käyttää jo toteutuneita toiveitasi, eli manifestoituneita luomuksiasi, uskosi vahvistamiseen, mutta jos saavutustesi ajatteleminen, tai toiveidesi visualis...