Tunne mittaamaton arvokkuutesi - hyväksy se, että luot ja sallit vapaasti itse kaiken, mitä sinulle tapahtuu

Ja muista, että tuo otsikko EI siis tarkoita sitä, että sinun tulee tarkastella itseäsi kriittisesti, verrata itseäsi "taitavampiin Luojiin", ja havaita oma vajavaisuutesi, tuntien siitä syyllisyyttä!

Sinun tehtäväsi ei ole yrittää tulla paremmaksi Luojaksi ja paremmaksi manifestaatioiden sallijaksi, vaan keskittyä pelkästään tuntemaan korkeaa tunnetta, eli keskittyä tuntemaan oma mittaamaton arvokkuutesi, täysin riippumatta olosuhteista joissa elät, tai asioista, joita olet tähän saakka itsellesi sallinut, tai jättänyt sallimatta. Sillä tuossa korkean taajuuden tilassa otat helposti vastaan kaiken, mitä haluat. Sillä, että olet aikaisemmin estänyt toiveitasi, ei ole MITÄÄN merkitystä. Voimasi on aina tässä hetkessä, koska todellisuutesi on aina hetkellisen tunnetaajuutesi kaltainen, ei siis koskaan pysyvä tila.

Voit kyllä käyttää jo toteutuneita toiveitasi, eli manifestoituneita luomuksiasi, uskosi vahvistamiseen, mutta jos saavutustesi ajatteleminen, tai toiveidesi visualisointi, tuntuu väkinäiseltä ja työläältä (siis työltä), ja saa mielesi helposti harhautumaan sellaisiin asioihin, joissa ET ole onnistunut, niin silloin yrität liikaa. Valitse tuollaisessa tilanteessa joku aivan muu kohde ajatuksillesi, kuin tuo "epätoivoinen toiveesi".

Muista, että onnellisen elämän salaisuus on unelmoinnin ja kokemusten keveydessä, eli aidosti selkeässä ja harmonisessa mielentilassa juuri nyt, ei uurastamisessa. Itseään rankaiseva ja tuomitseva ihminen voi kyllä nauttia myös raatamisesta ja uhrautumisesta, samoin kuin arvottomuutta tuntevakin voi nauttia vihan ja koston tunteista, mutta oman itsen rankaiseminen on kaikkein vaikein polku, jota sinun ei tarvitse koskaan valita.

Jos ihmettelet, miksi niin helposti tuomitset itseäsi, niin pyri näkemään nuo negatiiviset ja ankarat ajatukset ajatusvirtoina, joita sinä vastaanotat, kuin radio- tai tv-vastaanotin. Nuo ajatukset eivät siis synny sinun mielessäsi, eivätkä ne ole korkeamman minäsi puhetta, vaan sinä otat niitä vain vastaan negatiivisessa tunnetilassa, kuten kaikki muutkin itseään tuomitsevat ihmiset maailmassa. Elät siis noita ajatuksia ajatellessasi kärsimykseen uskovien todellisuudessa.

Muista, että inspiraatio voi olla myös negatiivinen! Mutta intuitio, eli korkeamman minäsi aito viesti, on aina positiivinen, eli onnellisuutta ja täyttymystä kohti sinua ohjaava.

Silloin, kun sinä elät rajallisuuden todellisuudessa, niin ympärilläsi elää myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät usko tuolla samalla hetkellä kärsimyksen arvokkuuteen, ja jotka suhtautuvat elämään paljon kevyemmin, ja kokevat siksi elämänsä nautinnollisena ja helppona. Myös he ovat valinneet itse ne ajatusvirrat, joita he ajattelevat, ja joiden mukaan he toimivat. Ja koska he ovat korkeammalla taajuudella, niin he myös kokevat toiveitaan todeksi helposti, koska positiiviset  kokemuksemme ovat poikkeuksetta aina vain sitä, että sallimme toiveemme itsellemme.

Ns. tuomitseva uskonnollisuus, ja esimerkiksi profetiat tuhosta ja kadotuksesta, on sitä, että uskonnollisen liikkeen johtaja vastaanottaa tuomitsevia ja pelokkaita ajatuksia ihmiskunnan kollektiivisesta, negatiivisesta ajatusvirrasta, uskoen itse, että se on "jumalan puhetta". Ja syyllisyyttä ja pelkoa tuntevat uskovaiset kokevat tunnetason resonanssin tuon johtajan kanssa, eli kaikki nuo uskovaiset ovat samalla matalalla tunnetajuudella, ja siksi he myös uskovat siihen todellisuuteen, jossa itse parhaillaan ovat. Kollektiiviseen todellisuuteen on aina helppo uskoa, vaikka kyse on pelkästään tietyn taajuuden luomasta todellisuuskuvasta, koska ympärillä olevat muutkin ihmiset uskovat siihen, ja kokevat sen "todeksi". Samalla taajuudella olevat ihmiset näkevät siis yhdessä "samaa unta".

Ja siksi tuomitsevat uskovaiset tuomitsevat myös muita ihmisiä, ja erityisesti sellaisia, jotka eivät usko omaan syyllisyyteensä ja syntisyyteensä. Ja tällaisten tuomitsevien uskovaisten kokemus elämästä on jatkuvaa kärsimystä siksi, että vaikka he hetkellisesti vapautuvat syyllisyydestä syyttämällä muita, ja syyttämisestä puolestaan tuntemalla vahingoniloa ja ylemmyydentunteita, ja ylemmyydentunteista he vapautuvat tuntemalla sääliä, sitten toivoa, ja toivosta he vapautuvat tuntemalla iloa, niin aina, kun he tuntevat mitä tahansa noista syyllisyyttä korkeammista tunnetiloista, niin he tuntevat helposti jälleen syyllisyyttä, koska heillä on valmis negatiivinen tunnemuisto puhtaan elämänilon "turmiollisuudesta". Ja tämä johtuu siitä, että tuomitsevassa uskonnollisuudessa keskitytään ihmisen VAJAVAISUUTEEN, ei siis hänen todelliseen olemukseensa, eli täydelliseen kaikkivoipaisuuteen, "jumaluuteen". Kristitty ihminen voi kyllä valita uskonnostaan myös täydellisen armon ja ehdottoman rakkauden mahdollisuuden, mutta tuo armo ja puhdas rakkaus katoavat välittömästi, jos uskova alkaakin keskittyä syntien ajattelemiseen, tai ajaukseen muiden uskontojen "väärästä opista". Tästä syystä kristinusko, ja myös muut monoteistiset uskonnot nykymuodossaan, estävät ihmisiä löytämästä "paratiisia maan päältä", koska noihin uskontoihn sisältyy ajatus ihmisen yläpuolella elävästä, valtaa käyttävästä jumalhahmosta. Tuollaiset jumalhahmot ovat negatiivista ajatusvirtaa, ja tuntuvat todellisilta siksi vain tuntiessasi itse rajallisuutta.

Valitset aina ja joka hetki täysin vapaasti itse oman todellisuuskokemuksesi, samalla tavalla, kuin elokuvateatteriin mennessäsi valitset elokuvan, jonka haluat nähdä. Ja jos sinulla on juuri nyt selkeä ja levollinen olo, niin voit olla täysin varma, että myös tulevat hetkesi tuottavat sinulle iloa. Tunne-elämämme on täydellinen ohjausjärjestelmä, jota meidän tulee vain oppia havainnoimaan.

Hyväksy sisäisen voimasi vääjäämättömyys ja rajattomuus, sillä silloin et enää etsi selityksiä negatiivisille kokemuksillesi (etkä myöskään positiivisille) itsesi ulkopuolelta. Et enää murehdi sitä, MIKSI jotakin ei tapahdu, vaikka olet sitä toivonut, vaan olet riittävän rohkea tunteaksesi puhdasta elämäniloa, olosuhteistasi täysin riippumatta. Ja tuolloin toiveesi pääsee toteutumaan, koska et enää murehtimalla, eli sen ei-olevaisuutta tuijottamalla, estä sitä toteutumasta.

Ei ole olemassa ennaltamäärättyä kohtaloa, "rouva Fortunaa", eikä astrologista vääjäämättömyyttä. Kaikki ennaltamäärätyltä vaikuttava perustuu omiin uskomuksiimme - tai on todellinen toiveemme.  Ja silloinkin, kun tuo kohtalonomaiselta vaikuttava asia tai tapahtumakulku on oma toiveemme, niin silloinkin se toteutuu siksi, että uskomme itse siihen, jolloin sallimme sen tapahtua. 

Universumi ei koskaan kiellä sinulta mitään, koska sinä olet universumi. Kylvämällä rakkauden siemeniä niität rakkautta. Kylvämällä vaurauden siemeniä niität vaurautta. Kylvämällä terveyden ja elämänilon siemeniä niität terveyttä ja elämäniloa.

Elämämme ainoa päämäärä on elossa olemisesta iloitseminen. Ja myös aivan kaikkiin menetyksiisi ja pettymyksiisi sisältyy siten aina tulevan ilon siemen.