Kun rakastat vilpittömästi häviämistä ja menetyksiä, niin et voi koskaan menettää etkä hävitä mitään

Tämä johtuu siitä, että emme ole olevaisina erillisiä, vaan kaikki universumissa elävät elämänmuodot ovat vain saman elämänvoiman ilmentymiä. Jos siis näennäisesti häviät jossakin tilanteessa, eli et saavuta sitä, mitä toivoit, vaan joku muu voittaa, niin sinäkin voitat, koska sinä OLET tuo toinen ihminen, ja hänen ilonsa on myös sinun ilosi. Eli jos tällaisessa tilanteessa kykenet aidosti iloitsemaan tuon toisen ihmisen puolesta, ikään kuin todella olisit tuo toinen ihminen, niin ilosi mahdollistaa sen, että myös sinä voitat, eli saavutat unelmasi. Ja siksi se, että et jää murehtimaan mitään menneitä pettymyksiä ja menetyksiä, mahdollistaa jatkuvan onnellisuuden kokemuksen, tapahtui mitä tahansa.

Kyse ei siis ole "pettymysten nielemisestä", tai "hyväksymisestä pitkin hampain", vaan niiden tietoisesta unohtamisesta, keskittämällä ajatukset muihin asioihin - ellet kykene aidosti tunnetasolla todella ymmärtämään jokaisen menetyksen arvokkuutta, eli sen luoman toiveen olevaisuutta ajatustasolla, korkeamman minäsi taajuustilassa.

Tätä tarkoittaa termi "jalo kilpailu", jossa yksi voittaa, ja toinen häviää, mutta kaikki osapuolet ymmärtävät, että osat voisivat olla aivan yhtä hyvin myös toisin päin, eli voittaja arvostaa hävinnyttä osapuolta, ja häviäjä puolestaan ymmärtää, että "aateluus myös velvoittaa", eli voittaminenkin on haasteellista, koska voittaja voi aina hävitä, kun taas häviäjällä on suuri mahdollisuus voittaa, koska häviäminen luo aina voimakkaan toiveen voittamisesta. Ja jos voittaja tuntee ylimielisyyttä häviäjää kohtaan, niin hän on todellisuudessa jo hävinnyt, koska ylimielisinä emme voi koskaan tuntea onnellisuutta, joka on elämämme ainoa tavoite.

Samasta syystä vallanhimoinen, ja muita ihmisiä alempiarvoisina pitävä, pelkää valtansa menettämistä, eikä siis iloitse vallastaan, koska sisäisesti hän tietää, että pelko toteuttaa aina itse itseään, ja "ylpeys käy lankeemuksen edellä". 

Tällaista ylemmyydentunnetta ei pidä kuitenkaan sekoittaa omanarvontunteeseen, sillä omanarvontunne on välttämätön, jotta voimme koskaan kokea onnellisuutta. Omanarvontunnetta tunteva ihminen arvostaa aina myös muita, kun taas ylemmyyttä tunteva - siis suhteessa muihin ihmisiin - ei arvosta muita, eikä todellisuudessa myöskään itseään. Ihminen, joka syyttää toista ihmistä "narsistiksi", ja vaatii tältä nöyryyttä, on aina itse narsisti, koska hän ei arvosta itseään, eikä kanssaihmistään. Se, jota hän SYYTTÄÄ narsistiksi, ei sitä vastoin välttämättä ole ylemmyydentunnetta tunteva, ellei hän tunne vahingoniloa tai kostonhimoa. Eli aina kun syytämme toista ihmistä jostain, niin syytämme todellisuudessa itseämme. Uhrius on siis mahdollista vain, jos uhri itse mahdollistaa uhriutensa. Uhri ei ole SYYLLINEN uhrin asemaansa, mutta hän aikaansaa sen, pysymällä negatiivisessa tunnetilassa.

Jos vaadit oman arvonsa tuntevaa ihmistä nöyrtymään, niin nöyryytät itseäsi. Jos vaadit toista ihmistä tuntemaan itsensä "syntiseksi", niin kyse on vain sitä, että tunnet itse syyllisyyttä ja vajavaisuutta, ja toisen ihmisen tuntema omanarvontunne paljastaa tämän.

Jos petyt johonkin asiaan tai ihmiseen, tai menetät jotakin sellaista, mitä yritit pitää itselläsi, niin todellisuudessa voitat, koska toiveesi ei koskaan katoa mihinkään. Jokainen ajatus, jota on koskaan ajateltu, on ikuisesti olemassa. Eikä tämä ole mystiikkaa, vaan metafysiikkaa. Ajatus on ainetta eli energiaa, jolla on tietty värähtelytaajuus. Ajatus toiveesta on siis konkreettisesti totta ja olemassa, aina, sillä todellisuuskaan ei ole mitään muuta, kuin ajatus itsestään.

Ihmiskunnan kokema kärsimys johtuu siitä, että kuvittelemme surumme olevan välttämätön paha, joko sattumaa, tai jostain itsemme ulkopuolelta määrätty, ja vajavaisuuden ja rajallisuuden tunteiden tuntemisen "hyvää nöyryyttä". Ja koska kuvittelemme ja uskomme näin, niin petymme lisää, koska negatiivisten kokemusten tuijottaminen, ja niiden väistämättömyyteen alistuminen, vetää puoleemme lisää negatiivisia kokemuksia. Ja tällöin uskomuksemme negatiiviseen "kohtaloon" vahvistuu, koska itse vahvstamme sitä. Uskomuksemme toteutuvat, eli todellistuvat aina.

Et voi koskaan esimerkiksi hävitä rahaa, koska jos häviät, niin joku muu voittaa, ja sinä olet tuo toinen ihminen. Ja joka kerta kun häviät rahaa, niin vaurautesi korkeamman minäsi taajuustilassa - eli todellinen vaurautesi - lisääntyy.

Et voi koskaan menettää rakkautta, sillä jos menetät rakastetun, niin sinun rakkautesi ei katoa minnekään, vaan menetät vain ihmisen, joka EI tunne rakkautta. Näennäinen menetyksesi siis onkin voitto, koska menettäessäsi ihmisen, joka ei rakasta sinua, mahdollistat sen, että löydät ihmisen, joka rakastaa sinua. Ja kun tunsit surua, niin toiveesi rakkauden kokemisesta vahvistui entisestään.

Et voi vanhetessasi tai sairastaessasi menettää elinvoimaasi ja terveyttäsi, sillä tuntiessasi itsesi vanhaksi ja sairaaksi toivot samalla nuoruuden, terveyden ja elinvoiman kokemuksia. Ja toiveesi toteutuu vääjäämättä, joko tässä elämässä, tai syntyessäsi uuteen ruumiiseen. Ja muista, että myös ollessasi ei-fyysisessä tilassa ("kuolleena") elät ja koet aina elämää fyysisellä tasolla elävien kautta - mutta ilman negatiivisten tunteiden kokemusta.

Sanonnat: "vaikeuksien kautta voittoon", "antaessasi saat", ja: "se mikä ei tapa vahvistaa" kuulostavat negatiivisessa tunnetilassa olevan ihmisen korvissa ärsyttäviltä juuri siksi, että negatiivisessa tunnetilassa ollessaankin hän sisäisesti tietää, että nuo lauseet ovat totta, mutta  hän itse estää noiden sanontojen toteutumisen, pysymällä negatiivisessa tunnetilassa.

Elämä itsessään on jatkuvaa kuolemista, jatkuvaa uusiutumista, eli jatkuvaa "menettämistä". Jos haluat hengittää sisään, sinun tulee ensin "menettää uloshengitysilma". Jos haluat pysyä elinvoimaisena, eli sallia uusien solujen syntymän, niin sinun tulee hyväksyä vanhojen solujesi jatkuva kuolema. 

Jos haluat nauttia elämästä, niin sinun tulee hyväksyä se, että onnellisuus on mahdollista vain, jos hyväksyt menneen hetken katoamisen uuden hetken tieltä. Ja että voit kokea onnellisuuden tunteen vain kokemalla ei-onnellisuutta, eli että toiveen toteutuminen edellyttää toivomista, lämmön kokemus edellyttää myös viileyden tuntemista, kylläisyyden ilo edellyttää nälän tuntemista, ja valon kokemus edellyttää aina varjon kokemista, eli havaintoa.

Kaikki kokemamme on siis aina suhteellista, eli koemme asioita vain suhteessa muihin kokemiimme asioihin. Jos meillä ei olisi lainkaan aistejamme, jotka tulkitsevat todellisuutenamme kokemiemme asioiden värähtelytaajuuksia, niin emme kokisi todellisuutta lainkaan, eikä  sitä siis olisi meille olemassa. Ns. todellisuus vaatii aina havaitsijan, eli värähtelytaajuuksien tulkitsijan, ollakseen olemassa.

Dramaturgiassa puhutaan "Aristoteleen logiikasta", eli draaman kaaresta, jossa päähenkilö kokee juuri ennen loppuratkaisua "syvimmän epätoivon hetken", kuvitellen menettäneensä lopullisesti kaiken toivonsa. Ja juuri tuolla hetkellä hän saavuttaakin sen, mitä tavoitteli, eli suuren voiton, koska hän kykenee epätoivonsa hetkellä päästämään irti taistelusta, joka todellisuudessa oli se ainoa asia, joka esti voittamisen.

Rakasta siis jokaista näennäistä pettymystäsi sydämesi pohjasta - ja vastaanotat unelmasi, jonka luulit pettymyksesi hetkellä kadottaneesi!

*****************************

Barbaarikartanolla (lähellä Porvoota), jossa järjestetään myös Korkean tunnetaajuuden kohtaamisia, pidetään yleisön pyynnöstä tiistaina 9.2.2021 ITÄMAINEN KASVISRUOKAKURSSI. Kurssilla on rajallinen osallistujamäärä, joten ilmoittaudu mahdollisimman pikaisesti joko tänne, tai Barbaarikartanon FB-sivun postilaatikkoon! Kurssin kokonaishinta yhdeltä osallistujalta on 70 euroa.

Jos olet kiinnostunut Korkean tunnetaajuuden kohtaamisista, joissa voit kohottaa omaa värähtelytaajuuttasi ja saada vastauksia omaan elämääsi littyviin kysymyksiin, niin järjestämme niitä myös tilauksesta pienryhmille.