Sinä Olet Luoja

  Miksi ihailemme usein "sankareita", jotka ovat kokeneet paljon kärsimyksiä? Jos ihminen ei tiedosta sitä, että hän voi saavuttaa toivomiaan asioita helposti vain ottamalla niitä vastaan, tyytyväisyyden ja ilon tunnetilassa, niin hän alkaa uskoa uhrautumisen eli negatiivisen sankaruuden arvokkuuteen ja tärkeyteen. "Sankaruus on siis negatiivisiin kokemuksiin ja tunteisiin perustuva myytti, jota suuri osa ihmiskunnasta arvostaa: Sotasankaruutta, työn sankaruutta, parisuhdesankaruutta, tasa-arvotaistelun sankaruutta, sankariäitejä ja -isiä...Eli ihmiset uhrautuvat ja kärsivät ja haluavat, että muut ihmiset arvostavat heidän uhrauksiaan - siis henkilökohtaisia kärsimyksiään, joita he ovat itseaiheutetuissa taisteluissaaan kokeneet. Jos hakkaat itseäsi vuosia sinnikkäästi lekalla päähän ja lopulta väsyt ja lopetat, niin kipu lakkaa - ja olet siksi kaikkien muidenkin masokistien sankari.

  Miksi ahdistunut ihminen pitää myötätuntoista ja rakastavaa ihmistä usein "tunteettomana"? Jos kahden ihmisen tunnetaajuudet eroavat selvästi toisistaan, niin matalammalla taajuudella oleva tietää intuitiivisesti, että hänenkin kannattaisi tuntea mielenrauhaa ja iloa, ahdistuksen sijasta. Ahdistus on tunne, jossa koemme olevamme todella kaukana omasta kaikkivoipaisuudestamme, joka on todellinen olemuksemme. Koska ahdistunut ei kuitenkaan rajallisuuskokemuksensa vallassa voi tietoisesti tavoittaa omaa sisäistä viisauttaan, niin hän tulkitsee tuon rakkautta tuntevan ihmisen tunnetilan ja motiivit väärin. Masentunut yrittää kuitenkin kaikin keinoin päästä tunneresonannssiin tuon rakkautta tuntevan kanssa, ja hän vapautuu ahdistuksestaan tuntemalla vihaa ja halveksuntaa, koska ne ovat hieman korkeampia tunnetaajuuksia kuin ahdistus. Emme voi koskaan hypätä tunnetaajuuksien yli vaan meidän on käytävä koko tunneskaala läpi eli tuntea ainakin hetkellisesti asteittain kaikki tunnet...

  Oletko turhautunut tai pettynyt, koska unelmasi eivät näytä toteutuvan, vaikka tiedät jo, miten universumi "toimii"? Pettymykseesi ei ole mitään syytä! Juuri toteutumattomat toiveesi pitävät sinut hengissä. Älä siis kiroa unelmia, jotka eivät ole vielä todellistuneet. Jos kaikkein SUURIN unelmasi toteutuisi tänään, toivoisit välittömästi jälleen uusia asioita. Jos sinulla ei olisi yhtään unelmaa, et olisi hengissä, koska sinulla ei olisi elämänhalua. Elämä on jatkuvaa virtausta, ei siis koskaan staattinen tila, jossa ei tapahdu mitään. Rentoudu siis ja nauti, ja iloitset jokaisesta hetkestä matkallasi!

  Aamuhetki kullan kallis. Aikainen lintu löytää kultajyvän. Kun heräät aamulla ja mitään toivomaasi muutosta ei ole näyttänyt elämässäsi tapahtuneen, niin muista, että muutoksia tapahtui kun nukuit ja niitä tapahtuu myös valvetilassasi koko ajan. Energian liike ei koskaan pysähdy. Olet joka hetki matkalla joko kohti unelmiasi - tai näennäisesti niistä pois päin, jos olet epäuskoinen. Ja silloinkin, kun et usko unelmiisi ja mielialasi on siksi matala, niin epäuskosikin vahvistaa unelmiasi, eli toiveesi tarkentuvat. Sinun tehtäväsi ei ole YRITTÄÄ aikaansaada toivomiasi muutoksia, vaan sinun tehtäväsi on vain vastaanottaa ideoita ja intuitiivisia inspiraatioita, jotka mahdollistavat asioita, joita tavoittelet. Toiveajatuksesi mukainen asia oli olemassa välittömästi, kun ensimmäisen kerran sitä ajattelit. Jos tavoitat edes kerran päivässä hetken, jossa mielesi on tyyni ja rauhallinen (olosuhteista riippumatta), niin arvosta suuresti tuota hetkeä, sillä se kuljettaa sinua kohti kaikkia...

  Miksi vetovoiman laki on ainoa universumia ja aika-avaruutta ylläpitävä voima? Se johtuu siitä, että mitään ei ole olemassa ilman kokijaa ja/tai ajattelijaa, siis havaitsijaa. Myös "sieluina" eli ei-fyysisinä olentoina koemme olevamme olemassa ja siksi olemme - tai emme koe, jolloin emme ole. Myös "jumala", "saatana", "enkelit" ja muut ns. arkkityypit ovat vain oman mielemme luomuksia eli olemassa vain, jos itse uskomme niihin. Myös "karman laki" eli syyn ja seurauksen laki perustuu vetovoiman lakiin. Emme ole erillisiä vaan kaikki samaa elämän energiaa ja siksi se, mitä teemme muille, niin sen teemme myös itsellemme. Egotilassa (matalammassa tunnetaajuudessa kuin intuitiotilassa) oleva ihminen vain ei havaitse omaa olemustaan kaikkeutena ja ei-erillisyytenä, ja siksi hän kokee rajallisuutta ja puutetta, eli uskoo, että jos hän esimerkiksi antaa jotain muille, niin se on pois itseltä. Se ei pidä paikkaansa, koska luomme ajatuksillamme...

  Se, mikä on "motaalisesti oikein" on pelkästään mielipide. Rahan ansaitseminen ei siis ole koskaan "moraalitonta", ellei maksaja tai rahaa ansaitseva koe sitä itse sellaiseksi.  Ei siis voi olla olemassa "esimerkiksi moraalittomia ennustuskauppiaita", aivan kuten ei voi olla olemassa moraalittomia taiteilijoita, ruokakauppiaita, lääkäreitä tai henkiparantajiakaan. Ostaja on nimittäin aina itse vastuussa siitä, mitä hän ostaa. Jokainen, joka vastaanottaa jonkun tiedon tai ostaa jotakin - mitä tahansa - tekee aina itse valinnan, valitsemalla omat asenteensa, tunnetilansa ja ajatuksensa. Raha on energiaa, jota on maailmassa loputtomasti, koska jokainen, joka toivoo rahaa luo rahaa lisää. Eli tässä mielessä ihminen, joka kristisoi esim. henkiparantajan, lääkärin, taiteilijan tai ennustajan ansaitsemistapoja kritisoi myös omaa oikeuttaan vastaanottaa rahaa. Vai pidätkö joitakin kauppiaita moraalisempina kuin toisia? Miksi? Ja viittaan tässä jälleen synkroniaa...

  Unelmiesi todellisuus toteutuu eli manifestoituu välittömästi, kun TUNNET sen todeksi. Sanonta "kun aika on kypsä" on totta, mutta huomaa, että taajuusresonanssin tapahtuessa ajalla ja viiveellä ei siis ole merkitystä, sillä aika on vain illuusio. Manifestaatiot tapahtuvat aina taajuusdimensiossa, eivät aikadimensiossa. Jos tuskailet muutosten hitautta, niin manifestoit hidasta muutosta, koska uskot sen olevan hidasta. Ihminen voi esimerkiksi muuttua tuntemattomasta unelmoijasta kaikkien tuntemaksi, ihailluksi julkisuudenhenkilöksi kirjaimellisesti "yhdessä yössä", jos hän on uskonut omiin unelmiinsa. Negatiivinen julkisuus voi samalla tavalla tulla hetkessä näkyväksi, jos ihminen on pitkään yrittänyt "puskea läpi harmaan kiven" kohti menestystä, eikä hän arvosta itseään eikä muita - tällöin hän manifestoi julkista häpeää. Ihminen voi syntyä millaisiin oloihin tahansa (rikkauteen tai köyhyyteen, demokratiaan tai diktatuuriin, pelottavaan tai turvalliseen...

  Miksi hyvät asiat tuntuvat olevan niin "toivottoman kaukana" eli "mahdottomia", kun mieliala on matala? Tunne- ja uskomustila on todellisuustila, jonka juuri nyt koemme todeksi ja siksi matalammissa mielentiloissa ollessasi hyvät asiat tuntuvat olevan "tavoitttamattomissa", vaikka ne ovat vain toisella taajuudella. Samaan tapaan kuin jos kuuntelet radiosta yhtä kanavaa, niin et voi kuulla niitä muita, vaikka nekin ovat edelleen tavoitettavissasi ja "olemassa" niille, jotka ovat virittäneet vastaanottimensa niiden taajuudelle. Tätä tarkoittaa sanonta, että toiveemme ovat vain "ohuen verhon takana" - olemme itse (uskomuksinemme ja tunnetiloinemme) ainoa este omille toiveillemme. Tästä syystä ajatusten tietoinen valitseminen ja tarvittaessa meditoiminen eli ajatusmelun hiljentäminen (joka kohottaa tunnetaajuuttamme automaattisesti) on niin tärkeää: Vastaanotamme ajatuksiamme aina oman tunnetilamme mahdollistamalta taajuudelta ja ajatukse...

  Miksi "katkeruus vie kalatkin vedestä"? Jos syytät muita ihmisiä tai olosuhteita pahasta olostasi, eli vaikkapa sairaudestasi, niin et tuossa tunnetilassa ymmärrä, että voit vain itse uskoa paranemiseen ja parantua. Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että sinun pitäisi vain SIETÄÄ kipua tai muita negatiivisia asioita elämässäsi, vaan uskoa parempaan, sallia itsellesi parempaa, arvostamalla hyviä asioita elämässäsi. Kuolemansairaskin voi iloita, koska vapautuu pian. Kuolleet eli kehottomat eivät kärsi. Sanonta "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" kuvaa itsesääliä ja katkeruutta. Säälit itseäsi jos ajattelet, että joku toinen ihminen kuten vaikkapa terveempi lähimmäisesi tai sairauksiisi asiallisesti - mutta ei säälien - suhtautuva lääkäri väheksyy kipujasi. Plasebo- ja nosebovaikutus tunnetaan myös lääketieteessä ja jokainen ihminen on joskus kokenut, kuinka ilo parantaa ja suru sairastuttaa. Totuuden kertominen ei tee viestintuojasta "pahaa". Ota vastuu...

  Miksi vapaamielinen ja rohkea seikkailija voittaa, mutta moralisoiva pelokas takertuja häviää? Miksi "messiasta" tai muuta "ihmettä" odottava usein kärsii, mutta "jumalia" ja ihmeitä kaikkialla ympärillään näkevä nauttii elämästään? Se johtuu siitä, että pelkääjä yrittää kontrolloida olosuhteita ja muita ihmisiä, eikä hän siksi tunne iloa - aidosti rohkea ihminen taas ottaa vastuun omista teoistaan ja omasta ilostaan, ja sallii saman vapauden ja ilon myös muille. Ole siis rohkea ja tunne elämäniloa juuri nyt. Parempaa hetkeä kuin nykyhetki ei tule, koska jokainen elämämme hetki on nykyhetki.

  Jos lapsi syntyy "huonoihin oloihin" niin ovatko nuo olosuhteet siis kaikella tavalla "huonot ja epäedulliset"? Eivät ole. Mikä tahansa olosuhde voi olla "huono tai hyvä", riippuen kunkin kokijan omasta asenteesta tuota olosuhdetta kohtaan. "Huono-osaisuuskin" on siis vain näkökulma. Kaikesta kokemastamme seuraa aina lopulta pelkkää hyvää. Rakkaudettomuus aikaansaa toiveen rakkauden kokemuksesta. Nälkä saa aikaan toiveen runsaudesta ja kylläisyydestä. Ja liika runsaus aikaansaa toiveen elämän merkityksellisyydestä, kyvystä tuntea rakkautta ja arvostaa millaisia olosuhteita tahansa. "Huonoja olosuhteita" ei siis ole olemassa. Vaikka ihminen kuolisi nälkään tai sairauteen, niin hänen toiveensa toteutuu, koska kuolleet eivät kärsi.

  Moni meistä toivoo, että "suurin" toiveemme toteutuisi mahdollisimman nopeasti, jopa välittömästi. Näin kuitenkin harvoin tapahtuu, koska jos et itse vielä täysin usko unelmaasi, niin sinua pitää ohjata sitä kohti vaiheittain. Totut siis vähitellen ajatukseen tuon unelman mahdollisuudesta. Jos suhtaudut tuohon unelmaasi kärsimättömästi ja kiihkeästi, HALUAT sen tapahtuvan heti, niin nuo rauhattomat tunteet kertovat oman mielesi vastustuksesta, taajuuserosta unelman ja sinun itsesi välillä. Kun tuo unelma sitten lopulta todellistuu se EI tunnu enää ihmeelliseltä, vaan täysin loogiselta seuraavalta askeleelta. Koska uskot siihen nyt myös itse. On mielenrauhamme kannalta oikein hyvä asia, että emme manifestoi toiveitamme välittömästi (lukuunottamatta planeettojen liikettä, luonnon harmoniaa, omaa elossaoloamme ja rakkauden tunnetta itsessään), koska jos kaikki ajatuksemme toteutuisivat heti, niin elämästämme tulisi hyvin sekavaa. Siksi vain kaikkein tietoisimmat todellisuuden ...

  Älä näe toista ihmistä koskaan "heikkona ja vajavaisena". Olemme kaikki suunnattoman arvokkaita ja kykeneviä mihin tahansa, vain negatiiviset asenteemme voivat aikaansaada kärsimystä ja epätoivoa. Älä siis keskitä huomiotasi muiden ihmisten ongelmiin, saati yleisemmin "tuhoontuomitun maailman ongelmiin", vaan tuon ihmisyksilön vahvuuksiin. Ole aina vilpitön, älä siis sääli, mairittele äläkä ole lipevä. Jos haluat auttaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat ylpeitä ja jotka syyttävät sinua, koska et suostu olemaan heidän kanssaan samaa mieltä, niin paras tapa on esittää heille kysymyksiä - ja pysyä itse mielenrauhan tilassa. Jos ylpeä ihminen suuttuu, hän suuttuu vain itselleen, aina. Ja kaikesta hämmennyksestä seuraa AINA jotain hyvää!

  Miksi tietoisen luojan polulta ei ole paluuta? Mitä tietoisempi ihminen on omasta luomisvoimastaan, sitä rajummin hän myös menee ns. metsähallituksen puolelle, jos hän syystä tai toisesta laskeutuu alempiin tunnetaajuuksiin. Tällaisen ihmisen etuna on kuitenkin se, että vaikka hän kokee "ongelmia" (esim. joku uhkaa häntä), niin hän ei näe niitä negatiivisina, vaan kykenee näkemään ongelman arvokkuuden ja havaitsee esim. uhkaajan vihan pelkona, jolloin hän vastaa siihen itse myötätunnolla, ei ylpeydellä. Matalammissa tietoisuustiloissa olevat ihmiset "triggeröityvät" usein tietoisen luojan seurassa, jos heillä on itsellään voimakkaita kysymyksiä, mutta he eivät itse ota vastaan vastauksia. Tästä johtuu esim. tällä hetkellä nähtävissä oleva uskonnollisten ihmisten aggressiivisuus. "Jumalaan" (siis korkeampaan olentoon tai energiaan) uskova ihminen taistelee oman uskonsa puolesta, koska ei suostu näkemään itseään "jumalana". On myös ihmisiä, jotka...

  Kaikki toiveesi ovat jo olemassa ja ne ovat kaikki sinun omaasi, omaisuuttasi. Sinun ei siis tarvitse kilpailla muiden ihmisten kanssa menestyäksesi eli tunteaksesi onnellisuutta ja täyttymystä. Iloitse, kun muut ihmiset iloitsevat. Nauti, kun muut ihmiset nauttivat - ja vedät puoleesi kokemuksia, joista itsekin nautit ja iloitset. Rakkautta on rajattomasti. Rahaa on rajattomasti. Terveyttä on rajattomasti. Mahdollisuuksia on rajattomasti. Iloa on rajattomasti. Kaikki toivottomuus, viha, ylpeys, kateus, katkeruus ja sääli on siis aina turhaa ja vahingoitat noilla tunteillasi vain itseäsi. Olet juuri sellainen, kuin millainen itse uskot olevasi. Ja uskomus on vain ajatus, jota ajattelet usein. Usko siis olevasi rakastettu, arvostettu, vauras, terve ja iloinen. Jos et koe näitä tunteita todeksi juuri nyt, niin olet menossa niitä kohti, rakastamalla ja arvostamalla edes yhtä asiaa elämässäsi. Sinä Olet Luoja, Kaikki Mikä On.

  Rajoittaako aivojemme rajallinen kapasiteetti tai kyvyttömyytemme käyttää tuota kapasiteettia viisauttamme? Ei rajoita. Kaikki fyysinen on henkistä eli fysisyys on illuusio, ajatusenergiaa. Kaikki "olevainen" on siis energiavärähtelyä, ei todella olemassaolevaa. Ja tämä koskee myös aivoja. Olemme vastaanottimia, aivoissamme ei "siis synny" ajatuksia, eikä aivojammekaan ole todella olemassa. Emme siis koe todellisuutta aivojemme "käsityskapasiteetin" rajoittamana, vaan vastaanotamme ajatuksia mielentilamme eli tunnetaajuutemme mukaan. Kun perinteisessä aivotutkimuksessa tuijotetaan aivosoluja ja niiden toimintaa, niin kvanttifyysikko näkee ajatusenergiaa, energiavärähtelyä. Aivot ovat siis kuin radiovastaanotin ja ajatukset radio-ohjelmaa. Ei kännykkä tai tietokonekaan "tuota" dataa, koneiden olemassaolo edellyttää tietoisuuden ja luojan eli todellisuuden havaitsijan olemassaoloa.

  Moni kokee tarvetta puolustaa omia hyviä ja tasapainoisia ihmissuhteitaan, kun otetaan esiin. ehdollisen ja ehdottoman rakkauden taajuusero. Ja se on täysin inhimillistä: On hieno asia, jos oma elämä ja ihmissuhteet tuntuvat mukavilta ja vakailta, tutuilta ja turvallisilta. Ei ehkä ole koettu paljon raskaita menetyksiä eikä draamaa, ei mitään musertavan suuria tunteita, mutta ei ole sellaisia kaivattukaan. Elämä on kuitenkin jatkuvaa aaltoliikettä, ja ihminen, joka on tyytyväinen hyvissä olosuhteissa jää tavallaan noiden olosuhteiden vangiksi - ellei hän tiedosta sitä, että hän voi myös menettää kaikki nuo olosuhteet, milloin tahansa. On hyvä pohtia ja erotella esim. sanojen ehdoton ja ehdollinen rakkaus, myötätunto ja empatia, arvostus ja kiitollisuus merkityksiä on, että on niin paljon ihmisiä, jotka rajoittavat omaa luomisvoimaansa, vaikka eivät oikeasti haluaisi tehdä niin. Ihminen jää hyvien olosuhteiden lisäksi helposti myös negatiiviseen todellisuuteen ja draamaan kiinni -...

  Viisas ihminen ei koskaan yritä rakasta ketään toista ihmistä enemmän kuin itseään. Ja se johtuu siitä, että emme voi tuntea rakkautta lainkaan, jos emme rakasta itseämme. Rakastamisen YRITTÄMINEN ei ole rakkautta. Ehdollinen rakkaus on siis pelkoon perustuvaa harhaa, jos se perustuu olosuhteisiin eli siihen, että meillä on tuo "toinen puolisko". Voimme olla onnellisia vain, jos olemme ITSE kokonainen itsemme. Emme synny puolisomme kanssa emmekä koskaan ole täysin yhtä kenenkään toisen ihmisen kanssa, koska toiveemme muuttuvat koko ajan ja ne ovat jo kohdatessamme erilaisia. Luomme toisesta ihmisestä omassa mielessämme toiveikkaana aivan erilaisen kuvan, kuin millainen hän todella on. Siksi ehdollinen rakkaus ei ole koskaan aitoa rakkautta. Jos toinen ihminen yhtäkkiä kuolee tai katoaa elämästäsi, niin oletko onnellinen? Olet, jos rakastat itseäsi ehdoitta

  Jos toisen ihmisen mielipide eli näkemys jostain asiasta saa sinut tuohtumaan, niin älä etsi tuohtumuksen syytä tuosta toisesta ihmisestä, vaan omasta itsestäsi. Olet tuohtuneena eri mieltä oman sisäisen totuutesi kanssa. Esim. intialaisessa henkisessä perinteessä opettajat ja gurut ovat aina esittäneet oppilailleen kysymyksiä, koska kun ihminen joutuu itse vastaamaan itselleen, hän ei voi valehdella. Jos esimerkiksi kysyt itseltäsi: "Olenko syntinen ja paha?" niin tiedät vastauksen heti. Jos tunnet negatiivisen tunteen, niin tunnetilasi kertoo, että et ole paha, tunnet vain syyllisyyttä. Jos tuo kysymys ei herätä sinussa mitään tunteita ja ihmettelet, miksi tällaista kysytään, niin vastaus on silloinkin: "En ole paha." Jos sinulta kysytään: "Haluatko pyytää anteeksi pahoja tekojasi?" ja et koe mitään tarvetta tehdä niin, niin vastaus on: "En halua, koska en koe tehneeni mitään väärin". Jos tunnet syyllisyyttä ja haluat pyytää anteeksi, niin si...