Voit jäädä myös mukavien, tuttujen ja turvallisten olosuhteiden "vangiksi"

 

Moni kokee tarvetta puolustaa omia hyviä ja tasapainoisia ihmissuhteitaan, kun otetaan esiin. ehdollisen ja ehdottoman rakkauden taajuusero. Ja se on täysin inhimillistä: On hieno asia, jos oma elämä ja ihmissuhteet tuntuvat mukavilta ja vakailta, tutuilta ja turvallisilta. Ei ehkä ole koettu paljon raskaita menetyksiä eikä draamaa, ei mitään musertavan suuria tunteita, mutta ei ole sellaisia kaivattukaan.


Elämä on kuitenkin jatkuvaa aaltoliikettä, ja ihminen, joka on tyytyväinen hyvissä olosuhteissa jää tavallaan noiden olosuhteiden vangiksi - ellei hän tiedosta sitä, että hän voi myös menettää kaikki nuo olosuhteet, milloin tahansa.


On hyvä pohtia ja erotella esim. sanojen ehdoton ja ehdollinen rakkaus, myötätunto ja empatia, arvostus ja kiitollisuus merkityksiä on, että on niin paljon ihmisiä, jotka rajoittavat omaa luomisvoimaansa, vaikka eivät oikeasti haluaisi tehdä niin.


Ihminen jää hyvien olosuhteiden lisäksi helposti myös negatiiviseen todellisuuteen ja draamaan kiinni - ja "kohtalonuskoon". Ja tämäkin tapahtuu siksi, että ihminen tottuu matalampiin tunnetiloihin ja uskoo vahvasti "todellisuuteen", vaikka sellaista ei ole olemassa. Ahdistavakin elämä tuntuu kuitenkin enemmän "olemassaolevalta" kuin unelma, johon et itse pysty tunnetasolla uskomaan - vaikka haluaisit.


Kaikki mitä koemme muuttuu tosiaan JOKA hetki, me vain luomme ja sallimme itsellemme usein vuosikausia samaa tuttua ja turvallista, joskus jopa koko elämä menee ohi ilman, että suuret unelmamme toteutuvat. Tai niistä ei ole uskallettu edes unelmoida.


Ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan hyvin usein sitä, että uhrasivat elämänsä esim. työlle - sen sijaan, että olisivat pitäneet hauskaa!


Ihminen siis turvautuu varmuuden vuoksi tuttuun, vaikka se aiheuttaisi kärsimystäkin, ja vaikka hän haluaisi kiihkeästi kokea jotain uutta. Monet sairastuvat myös fyysisesti tai psyykkisesti siksi, että eivät salli itselleen omia unelmiaan. Mielen resistanssi eli pelko ja itseviha "koteloituu" ja aikaansaa sairauksia.


Eikä siinäkään mitään pahaa ole, mutta jos ihminen ei ole aidosti tyytyväinen ja uskoo vaikkapa jonkun korkeamman voiman päättävän hänen puolestaan, mitä tapahtuu, niin hän saattaa jossain vaiheessa elämäänsä tehdä lopulta hyvin rajujakin ratkaisuja - äkkipikaisena. Tällainen ilmiö on esim. viidenkympin villityksenä tunnettu "vastuuton sekoaminen".


Pitkätkään parisuhteet eivät siis lopulta kestä, jos ne perustuvat ehdolliseen rakkauteen eli toiveikkaisiin harhakuviin, jolloin molemmat osapuolet lopulta pettyvät ja sitten lopulta "kostavat" toisilleen, pettämällä tai jättämällä.


Ihminen, joka ei ymmärrä itse luovansa omaa todellisuuttaan etsii aina pettyneenä syitä muista ihmisistä ja olosuhteista - tai vihaa "jumalaa" tai omaa itseään.


Siksi elämästä kannattaa omaa itseä rakastamalla nauttia heti eikä vasta sitten joskus!