Miksi tietoisen luojan polulta ei ole paluuta?

 

Miksi tietoisen luojan polulta ei ole paluuta?


Mitä tietoisempi ihminen on omasta luomisvoimastaan, sitä rajummin hän myös menee ns. metsähallituksen puolelle, jos hän syystä tai toisesta laskeutuu alempiin tunnetaajuuksiin.


Tällaisen ihmisen etuna on kuitenkin se, että vaikka hän kokee "ongelmia" (esim. joku uhkaa häntä), niin hän ei näe niitä negatiivisina, vaan kykenee näkemään ongelman arvokkuuden ja havaitsee esim. uhkaajan vihan pelkona, jolloin hän vastaa siihen itse myötätunnolla, ei ylpeydellä.


Matalammissa tietoisuustiloissa olevat ihmiset "triggeröityvät" usein tietoisen luojan seurassa, jos heillä on itsellään voimakkaita kysymyksiä, mutta he eivät itse ota vastaan vastauksia.


Tästä johtuu esim. tällä hetkellä nähtävissä oleva uskonnollisten ihmisten aggressiivisuus. "Jumalaan" (siis korkeampaan olentoon tai energiaan) uskova ihminen taistelee oman uskonsa puolesta, koska ei suostu näkemään itseään "jumalana".


On myös ihmisiä, jotka meditoivat paljon, mutta arkielämässä he eivät pyri hallitsemaan tunnetilojaan (tai eivät ymmärrä sen hyödyllisyyttä), jolloin he ovat kuin huumeriippuvaisia, riippuvaisia meditaatiotilasta.


Elämme siis aikaa, jolloin "herra jumala" ja "saatana" arkkityyppeinä ikään kuin kuolevat - ja niin tapahtuu myös kaikille muille ylpeyteen eli pelkoon perustuville, aiemmin "hyvinä" pidetyille uskomuksille.


Myös perinteinen tiede ja todellisuususkomus yli päätään kuuluvat näihin kuoleviin harhoihin.