Tuleeko meidän rakastaa puolisoamme tai muita läheisiämme enemmän kuin itseämme?

 

Viisas ihminen ei koskaan yritä rakasta ketään toista ihmistä enemmän kuin itseään.


Ja se johtuu siitä, että emme voi tuntea rakkautta lainkaan, jos emme rakasta itseämme.
Rakastamisen YRITTÄMINEN ei ole rakkautta.


Ehdollinen rakkaus on siis pelkoon perustuvaa harhaa, jos se perustuu olosuhteisiin eli siihen, että meillä on tuo "toinen puolisko".


Voimme olla onnellisia vain, jos olemme ITSE kokonainen itsemme. Emme synny puolisomme kanssa emmekä koskaan ole täysin yhtä kenenkään toisen ihmisen kanssa, koska toiveemme muuttuvat koko ajan ja ne ovat jo kohdatessamme erilaisia.


Luomme toisesta ihmisestä omassa mielessämme toiveikkaana aivan erilaisen kuvan, kuin millainen hän todella on.


Siksi ehdollinen rakkaus ei ole koskaan aitoa rakkautta.


Jos toinen ihminen yhtäkkiä kuolee tai katoaa elämästäsi, niin oletko onnellinen? Olet, jos rakastat itseäsi ehdoitta