Miksi ihailemme usein "sankareita", jotka ovat kokeneet paljon kärsimyksiä?

 

Miksi ihailemme usein "sankareita", jotka ovat kokeneet paljon kärsimyksiä?


Jos ihminen ei tiedosta sitä, että hän voi saavuttaa toivomiaan asioita helposti vain ottamalla niitä vastaan, tyytyväisyyden ja ilon tunnetilassa, niin hän alkaa uskoa uhrautumisen eli negatiivisen sankaruuden arvokkuuteen ja tärkeyteen.


"Sankaruus on siis negatiivisiin kokemuksiin ja tunteisiin perustuva myytti, jota suuri osa ihmiskunnasta arvostaa:


Sotasankaruutta, työn sankaruutta, parisuhdesankaruutta, tasa-arvotaistelun sankaruutta, sankariäitejä ja -isiä...Eli ihmiset uhrautuvat ja kärsivät ja haluavat, että muut ihmiset arvostavat heidän uhrauksiaan - siis henkilökohtaisia kärsimyksiään, joita he ovat itseaiheutetuissa taisteluissaaan kokeneet.


Jos hakkaat itseäsi vuosia sinnikkäästi lekalla päähän ja lopulta väsyt ja lopetat, niin kipu lakkaa - ja olet siksi kaikkien muidenkin masokistien sankari.