Miksi ns. huonoista tavoista ja tottumuksista irti pääseminen ei useimmiten tee ihmisestä onnellista? Miksi yksi "paha tapa" vaihtuu usein välittömästi toiseen?

 

Miksi ns. huonoista tavoista ja tottumuksista irti pääseminen ei useimmiten tee ihmisestä onnellista?
Miksi yksi "paha tapa" vaihtuu usein välittömästi toiseen?


Ilmiö johtuu siitä, että nuo "huonot tavat" ovat tuottaneet ihmiselle ongelmien lisäksi myös iloa. Ja jos kiellät itseltäsi vapaudenkaipuun ja ilon, et rakasta itseäsi ehdoitta.


Jos "tapojensa orja" yrittää väkisin estää itseään tekemästä jotain "kiellettyä", hän tuomitsee itsensä, eikä siis tunne myötätuntoa iloa, vapauden tunnetta ja nautintoa kaipaavaa itseään kohtaan.


Tästä syystä päihderiippuvaisesta tulee usein tuomitseva absolutisti tai uskovainen, seksiaddikti alkaa moralisoida muita ihmisiä, lihansyöjä "kääntyy" fanaattiseen veganismiin, peliriippuvaisesta tulee uhrautuva työnarkomaani, eläkeläinen ei nautikaan vapaudestaan vaan kaipaa joka aamu työpaikalle, vankilasta vapautuva palaa pian takaisin vankilaan "rankaisemaaaan" itseään.


Jos sinulla on joku tottumus, josta haluat päästä eroon, niin tiedosta, miksi olet jäänyt tuohon tapaan "koukkuun": Olet ollut toiveikas ja "paha tapa" on tuonut hetken helpotusta tilanteisiin, joissa et ole ollut elämääsi ja olosuhteisiisi tyytyväinen. Et siis ole ollut "paha", vaan inhimillinen.


Toiveikkuus ei kuitenkaan ole toiveen manifestoitumisen taajuustila, ja siksi uskovaisetkin saarnaavat "taivaan" odottavan heitä vasta kuoleman jälkeen - "jumalalta" armoa pyytävähän ei ymmärrä itse armahtaa itseään.


Rohkea ihminen kokee taivaallista iloa eläessään, arvostamalla elämän kaikkein pienimpiäkin ilonaiheita!


Etkä voi koskaan menettää mitään, koska kaikki toiveesi ovat jo olemassa. Elämä tarjoaa joka hetki uusia mahdollisuuksia kokea olosuhteista riippumatonta iloa eli mielenrauhaa. Ja mielenrauhan tilassa havaitset myös nuo mahdollisuudet, ja olet toiveitasi toteuttaessasi menestynyt, et "luuseri".