Ihmiskunta jakautuu pelokkaisiin ja rohkeisiin - ja toisiaan vastustaviin vihaisiin pelkääjiin

 

Ihmiskunnan jakautuminen kiihtyy koko ajan, ja se johtuu tietoisuuden kohoamisesta: Mitä voimakkaampia toiveita ihmiskunnalla on, niin sitä enemmän pelokkaat ihmiset pelkäävät ja vihaavat toisiaan, samalla kun rohkeat kokevat yhä syvempää tyytyväisyyttä ja luottamusta omaan voimaansa.

Tämä jakautuminen ei tapahdu pelkästään aidosti rohkeiden ja pelokkaiden välillä, vaan myös muita ihmisiä vastaan taistelevien välillä, ja siksi erilaiset taistelevat ryhmät pyrkivät tällä hetkellä torjumaan kaiken yhteisymmärryksen "väärässäolijoiden" kanssa.


Taistelija kulkee aina kohti omaa "tuhoutumistaan", koska hän taistelee todellisuudessa itseään vastaan, mutta koska hän on pelon vallassa, niin hän ei tiedosta sitä.


Jokainen ihminen ymmärtää kuitenkin samalla sisimmässään, että mielenrauhan ja onnellisuuden mahdollistaa vain oman itsen ja kaikkien muiden kunnioittaminen, ja siksi monet ns. ääriryhmät hyväksyvät jäsenikseen myös myötätuntoisia ihmisiä - kunnes ryhmän jäsenille paljastuu, että myötätuntoinen kunnioittaa myös heidän vastustajiaan.


Jos olet itse jo "tietäjä", eli tiedostat todellisuuden olevan oman mielesi heijastuma, niin tunnet myötätuntoa myös viisautesi torjuvia ihmisiä kohtaan ja jätät heidän vihansa "omaan arvoonsa".

Perustuuhan kaikki viha aina itsevihaan.


Kristinusko (kuten muutkin ns. monoteistiset uskonnot) on pelkoon perustuva uskonto, ja Jeesuksen buddhalainen neuvo "älkää heittäkö helmiä sioille" tulkitaan kristinuskossa usein ylpeydestä käsin:


"Älkää antako koirille sitä mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä."
(Matteus 7:6)


Jos YRITÄT saarnata omaa totuuttasi toiselle ihmiselle, niin et ole itsekään viisauden tilassa vaan pelokas ja ylpeä, ja siksi "sika" voi hyökätä kimppuusi - ja manifestoit itse tuon hyökkäyksen.  Ja myöskään ne "helmesi" eivät ole arvokkaita, koska et siis ylpeyden tilassa jaa viisautta. Tästä johtuu se, että monet "jumalaa" palvovat ihmiset kokevat itsensä "uskonsotureiksi", marttyyreiksi. 


Eläimet eivät ole koskaan "pahoja", mutta sika tai koira voi hyökätä vaistomaisesti pelokkaan eli vihaisen ihmisen kimppuun.


Jos sen sijaan kunnioitat ehdoitta sekä itseäsi että ihmistä, jolle kerrot omaa totuuttasi, niin hän voi kyllä torjua sinut, mutta ei vastustaa totuuttasi, koska tuo sama totuus on myös hänen sisäinen totuutensa.