Mitä tehdä, jos olet hyvällä mielellä, ja kriittinen ja pilkallinen ihminen ottaa sinut "silmätikukseen"?

 

Mitä tehdä, jos olet hyvällä mielellä, ja kriittinen ja pilkallinen ihminen ottaa sinut "silmätikukseen"?


Jos olet viisas, niin et tee mitään vaan "painat villasella" ja annat ilkeiden tai pilkallisten sanojen "valua kuin vesi hanhen selästä". Tiedostat siis sen, mitä tapahtui, mutta päästät ongelmasta nopeasti irti. Näin negatiivinen tapahtumaketju ei pääse voimistumaan vetovoiman lain vaikutuksesta.


Jos olet viisas, niin et jää myöskään kantamaan kaunaa. Kaunan kantaminen nimittäin laskee myös omaa tunnetaajuuttasi ja vedät kaunaisena lisää pilkkallisia ihmisiä puoleesi. Me ihmiset tunnistamme toinen toistemme tunnetaajuustilat eläinten tapaan.


Kriittinen ihminenkin siis tietää sisäisesti, että selkeyden tilassa oleva ihminen "näkee hänen sisimpäänsä", eli havaitsee pelon. Pelkoa ei voi koskaan peittää sanoilla - pelottelemalla, pilkkaamalla tai säälimällä.


Tuo toinen ihminen on siis kriittinen ja halveksuva pelkästään itseään kohtaan, ei sinua. Toisen ihmisen syyttäminen on aina hieman korkeampi tunnetila kuin oman itsen syyttäminen eli syyllisyys. Ja jos sinä olet iloinen ja tasapainoinen, niin sinun ilosi on kuin "punainen vaate" tuolle itsekriittiselle ihmiselle.

Saatat saada kriittiseltä ihmiseltä ns. pikkumaisia kommentteja, eli hän tekee "tikusta asiaa", "kärpäsestä härkäsen" ja "takertuu lillukanvarsiin", todistellakseen omaa paremmuuttaan sinuun nähden. Hän ei siis keskustele vaan hyökkää, sillä hänellä ei ole omassa ahdistuneessa mielentilassaan mitään viisasta sanottavaa. Tätä kuvaa kansanviisaus "hyökkäys on paras puolustus".


Esimerkkikommentteja:
-"Mitä ihmettä sä selität??? Unohtuiko foliohattu?"
-"Ootkohan sä ny eksynyt väärään keskusteluun. Suosittelen, että menet jonnekin muualle, missä pääset pätemään noilla psudotiedoillasi!"
-"Sulla on selvästi ihan hirveitä traumoja ja tunnelukkoja, joita sä nyt sitten täällä purat muihin ihmisiin."
-"En kyllä jaksa keskustella idioottien kanssa, mulla on tärkeämpääkin tekemistä. Et selvästi ymmärrä mistään mitään."
-"Jäikö lääkkeet ottamatta? Noissa sun jutuissa ei ole päätä eikä häntää!"
-"Sun tekstiä on mahdotonta lukea, kirjoitat kaiken yhteen pötköön. En suostu lukemaan sitä, ellet muuta sitä."
-"Vihdoinkin sä suostuit myöntämään, että noi on vaan sun omia mielipiteitäsi, eikä siis mitään yleisiä totuuksia!" (viisas ihminen ei KOSKAAN kerro muiden mielipiteitä, ainoastaan omiaan)


Näemme muut ihmiset aina itsemme kaltaisina .


Viisaus, jota ihminen ei ole itse löytänyt, mutta jota hän kiihkeästi etsii, saa tuon etsijän suuttumaan. Ja jos hän yrittää kovasti peitellä omaa hämmennystään, niin hänen kommenttinsa muuttuvat koko ajan voimattomammiksi ja aggressiivisemmiksi. Kun ihminen VAKUUTTELEE oikeassaolemistaan, yrittäen hallita keskustelukumppaneitaan ja näiden näkemyksiä, niin hän tekee itsestään lopulta naurunalaisen muiden silmissä.


Ja kun pilkka sitten "osuu omaan nilkkaan", niin ihminen kokee häpeää, ja usein siksi myös katkeroituu - ellei hän ymmärrä sitä, että hän on itse aikaansanut kaikki omat negatiiviset kokemuksensa ja vahvistanut niitä omalla käytöksellään.


Sitä katkera, ylpeä ihminen ei ymmärrä, että viisas ihminen on viisas juuri siksi, että hänkin on kokenut joskus pelkoa ja rakkaudettomuutta, ja viisastunut juuri kokemustensa opettamana.


Kukaan ihminen ei siis ole koskaan "läpeensä paha", vain pelko voi tehdä meistä rakkaudettomia - ja tyhmiä.