Älä häpeä ylpeyttä ja sääliä, jota olet joskus tuntenut itseäsi viisaampia kohtaan

 

Oletko joskus julkisesti pilkannut, vähätellyt tai säälinyt ihmistä, jonka sanat olet myöhemmin omassa sisimmässäsi ymmärtänyt totuudeksi - ja jotka olet hyväksynyt jonkun toisen ihmisen tai maailmankuulun "profeetan" sanomina?


Uskonnollisissa ja ns. henkiseen kehitykseen pyrkivissä yhteisöissä tällainen käytös on hyvin tavallista, eli jos tuollaisen yhteisön keskusteluun tulee mukaan joku ns. ulkopuolinen, niin yhteisö alkaa joukolla vastustaa hänen näkemyksiäään. Ja kun "yhdessä on päätetty", että tuo ihminen on tyhmä ja väärässä, niin häntä kohtaan kannetaan kaunaa, eikä häntä siksi kyetä näkemään viisaana ja hyödyllisenä viestintuojana.


Yhteisön jäsenet vetävät kuitenkin magneetin lailla puoleensa tuota ihmistä juuri siksi, että hänet on tuomittu "pahaksi tai säälittäväksi". Ja tämä ilmenee usein tarpeena käännyttää "väärässäolija".


"Se joka ei itse tiedä, opettaa usein muita."


Tämä ilmiö esiintyy myös perheissä ja sukulaisten kesken: Suvun "uskovaiset tai tietäväiset" jäsenet uskovat, että heidän velvollisuutensa on "käännyttää musta lammas".


Ja ns. henkiset ihmiset eivät ole uskovaisia viisaampia silloin, jos he eivät ole vielä ymmärtäneet luovansa kaikkia kokemuksiaan itse. Heidän jokainen kysymyksensä siis ohjaa heitä "totuuden äärelle" - ja se ilmenee viisaudelta vaikuttavana ylpeytenä, tarpeena todistella ja saarnata omaa oikeassaolemistaan.


Myös itämaiset uskonnot ovat synnyttäneet uskonnollisia, synkretistisiä versioita itsestään, ja tällaista uskonnon kaltaista filosofiaa on myäs perinteinen ns. tiedeuskovaisuus, jossa uskotaan todellisuuden olemassaoloon ja ihmisen "pahuuteen" esim. luonnon tuhoajana.


Voit tuntea totuuden vain itse tunnetasolla, ja jos joku tuon totuuden jo tuntee ja on siten "sinut itsensä kanssa", niin pilkkatessasi häntä pilkkaat vain itseäsi.


Jos oivallat tämän, niin jätä myös ylpeytesi aikaansaama häpeä taaksesi ja antaudu sisäiselle viiisaudellesi. Ylpeys ja häpeä ovat inhimisiä ja itseään vahvistavia tunteita, jotka aikaansaavat täysin turhaa kärsimystä.