Miksi ns. henkiparannus usein toimii?

 

Monet ihmiset uskovat, että on olemassa ihmeellisiä voimia omaavia parantajia, joilla on kyky parantaa sairauksia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan jokainen "hengellä parannettu" parantaa aina itsensä, uskomalla paranemiseensa (plasebovaikutus). Todellisuutemmehan on aina oma luomuksemme.


Jeesuksen legenda on pelkkä legenda, kuten kaikki vastaavat legendat (vaikka Jesesuksen kaltainen "guru" olisi joskus elänytkin), mutta "henkiparantajia" on maailmasssa ollut aina ja kaikkien maailmankatsomusten piirissä. Shamanismissa shamaani "paransi" sairaita, eli muutti heidän uskomustaan heidän omasta terveydentilastaan erilaisila rituaaleilla ja esim. rummutuksella (shamaanirummulla), jolloin muutos pääsi tapahtumaan.


Siksi sanotaan: "Rakkaus parantaa, suru sairastuttaa."


Henkiparantajat ovat mielenrauhan tilassa ja he eivät siksi "näe sairautta" toisessa ihmisessä, sairaudenhan voi aiheuttaa vain psykofyysinen epätasapainotila eli negatiiviset tunteet.


Ja mielenrauhan ja puhtaan myötätunnon tunnetaajuustilassa oleva ihminen on aina vaikutusvaltaisempi kuin yksikään matalammissa tunnetiloissa oleva, koska hän on taajuusresonanssissa parannettavan oman todellisen olemuksen kanssa - joka on aina harmoniatilassa ja siksi terve.


Jeesuslaisuus oli buddhalaista filosofiaa alun perin, ja siksi esim. Matteus 8:4 kohdassa lukee Raamattujen ahkeran sensuroinninkin jälkeen edelleen:
"Jeesus sanoi hänelle (eli spitaaliselle, jonka hän oli parantanut): »Katso, ettet puhu tästä kenellekään...»


Jos parantunut olisi puhunut parantumisestaan epäuskoisille, niin hän olisi luultavasti sairastunut uudelleen, mikäli epäuskoiset olisivat siis epäilleet tuota parantumista.


Jeesus myös kehottaa tuossa jakeessa parantunutta antamaan "Mooseksen määräämän uhrilahjan", ja siihen on kaksi syytä: Jos parannettava itse uskoo uhrilahjan tehoon, se tehoaa. Tai: Jos parannettava itse pelkää, että uhrilahjan antamatta JÄTTÄMINEN on paha asia, niin tuo lahja kannattaa antaa (koska usko siis parantaa, ei mikään muu).

Joskus potilas myös kuolee. Ja myös fyysinen kuolema on "parantumista", vapautumista sairaudesta ja tuskasta.


Samanlaisia ohjeita löytyy myös omasta shamanistisesta kansanperinteestämme: "Puhumatta paras", "kel onni on, se onnen kätkeköön."