Mustasukkaisuus perustuu aina menettämisen pelkoon - mutta omat pelot on aina parempi myöntää kuin kieltää

 

Mustasukkaisuus perustuu aina menettämisen pelkoon, mutta toisaalta ihminen, joka väittää, että ei koskaan tunne menettämisen pelkoa, ei puhu totta.


Rohkea on se, joka tiedostaa pelkonsa eli inhimillisyytensä, eikä yritä kieltää niitä.


Usein mustasukkaisimpia ovat sellaiset ihmiset, jotka pettävät itse, koska pettäminen saa heidät tuntemaan itsensä hetkellisesti voimakkaiksi - mutta samalla he pettävät myös itseään. Pettäjähän näkee myös kaikki muut ihmiset potentiaalisina pettäjinä, itsensä kaltaisina.


Ylpeä ja häikäilemätön/välinpitämätön ihminen ei ole koskaan aidosti rohkea.


Aito myötätunto kyllä usein sekoitetaan välinpitämättömyyteen ja "sydämen kylmyyteen" siksi, että näemme muut ihmiset aina sellaisina, kuin millaisia ITSE uskomme heidän olevan. Ylpeä näkee siis muut ihmiset joko ylpeinä, epäluotettavina tai säälittävinä.


Rohkea ihminen tietää, että jokainen ihminen on perusolemukseltaan aidosti rohkea - pelko ja "pahuus/uhrius" on vain harhaa.