Miksi luovuus on arvokkaampaa kuin raha, maine ja kunnia?

 

Miksi luovuus on arvokkaampaa kuin raha, maine ja kunnia?



Luova tila eli inspiraation tila, uusien mieltäylentävien kokemusten vastaanottamisen tila, on ainoa mielentila, jota kukaan meistä koskaan tavoittelee.



Raha on energiaa, mutta raha on arvotonta energiaa ilman sen mahdollistamaa mieltäylentävää kokemusta.



Ja jos käytät rahaa asioihin, joiden toivot kohottavan mielentilaasi, niin et olekaan intuitiivisen inspiraation tilassa, vaan korkeintaan turhautunut tai toiveikas. Inspiraatiosi käyttää rahaa oli siis lähtöisin egosta, eikä se ollut intuitiivinen.



Tästä johtuu se, että rikkaat ihmiset eivät ole onnellisempia kuin köyhemmät. Raha ja ostaminen ei tee ihmistä onnelliseksi, vaan luovuus - ja rahalla saatavien asioiden aito arvostaminen.



Jos ostat paljon tavaraa tai palveluja vain siksi, että mielialasi kohoaisi, et siis voi "haltioitua" noista ostamistasi asioista aidosti ja hetkeä kauemmin, koska egon tunnetaajuustilassa et vastaanota TODELLISIA toiveitasi.



Sekä ns. ostobulimia ETTÄ nuukuus ja ahneus eli rahan ja tavaran hamstraaminen kertovat siitä, että ihminen ei rakasta itseään eikä siksi "usko unelmiinsa" ja niiden toteutumisen mahdollisuuteen.



Vihaiset ja turhautuneet ihmisetkin tavoittelevat kuitenkin korkeampaa tunnetilaa. Ahdistunut vapautuu ahdistuksestaan hetkellisesti vihan, katkeruuden, halveksunnan tai säälin eli ylemmyydentunteen voimalla.



Inspiraatio voi siis tapahtua myös egon matalissa tunnetiloissa. Voimme inspiroitua esimerkiksi haukkumaan jonkun ihmisryhmän jäseniä, poliitikkoja, naapureita tai perheenjäseniämme turhautuneina ja ylpeinä.



Todellisuudessa vihan "vapauttama" ihminen vihaa kuitenkin vain itseään.



Kirjailija, taiteilija, elokuvaohjaaja tai muusikko, jonka inspiraatiot ovat lähtöisin ahdistuksesta, saattaa kyllä tuottaa taidetta, joka on "taidokasta", mutta taidokas ahdistuksen ja synkkyyden kuvaaminen ja "vääryyksiä" vastaan taisteleminen taiteen keinoin EI vapauta taiteilijaa ja hänen yleisöään kuin hetkellisesti - koska luovuuden lähtökohta oli siis ahdistus.



Ihminen, joka nauttii kauhuelokuvista, vapautuu ahdistuksestaan hetkellisesti kohtaamalla pelkonsa. Ihminen, jota kauhuelokuvat iloisesti NAURATTAVAT, ei enää pelkää.



Maine, suosio ja kunnia ovat nekin "katoavaisia" siksi, että jos etsimme arvostusta itsemme ulkopuolelta, niin elämme muiden ihmisten armoilla, emmekä itse hallitse mielentilaamme.



Siksi myös luovuus, jolla tavoitellaan mainetta, suosiota, kunniaa ja rahaa, ei sekään tee luovaa ihmistä onnelliseksi.



Vain luovuus, josta luova ihminen nauttii ITSE on onnellisuutta tuottavaa. Tällaista tilaa kuvaa sanonta "olla elementissään". Kun ihminen on "elementissään" eli "seuraa kutsumustaan", hän toteuttaa aitoja sydämensä toiveita.



Siksi lahjakkaatkaan taiteilijat, jotka haukkuvat hallitusta tai syyttävät apurahajärjestelmiä eivät voi menestyä.



Siksi hyvintoimeentulevatkaan ihmiset, jotka eivät ole tyytyväisiä palkkaansa ja työoloihinsa, eivät ole menestyneitä.



Todellista menestystä on vain onnellisuuden tunne, luovan tilan eli uusien kokemusten ja jokaisen uuden hetken aito ja vilpitön rakastaminen.