Hyväntahtoisuus perustuu usein miellyttämishaluun, sääliin ja uhrautumiseen, ei aitoon rakkauteen

 

Oletko joskus kokenut tilanteita, joissa olet luottavainen ja toiveikas ja "avoimin mielin", ja sitten tapahtuu jotakin, joka vaikuttaa ensin lupaavalta, mutta joka onkin lopulta kaikkea muuta, kuin mitä todella toivoit?


Eli koet "irvokkaan" pettymyksen. Saat "paskan palkaksesi".


Tällaiset tilanteet mahdollistuvat siksi, että mielesi oli kyllä avoin, mutta ne paljastavat myös sen, että olet yrittänyt vaikuttaa asioiden kulkuun tahdonvoimallasi. Mehän vedämme AINA puoleemme ajatuksia eli mielikuvia, joihin keskitämme huomiomme.


Se johtuu vetovoiman laista, joka on universumia ylläpitävä voima.


Olet siis YRITTÄNYT visualisoida ja toivoa jotain asiaa, ja kun tuo visualisoimasi asia sitten manifestoituu, niin se tuottaakin karvaan pettymyksen. Eli "saat mitä itse tilasit".


Tuo pettymystä ja turhautumista tuottava asia, joka manifestoitui, paljastaa hyvin selkeästi sen, mihin aktiivinen tahtominen ja haluaminen johtaa. Korkeampi olemuksemme korostaa ja alleviivaa siis sitä, että tahtomalla ja yrittämällä et pääse tavoitteeseesi helposti, koska yrität itse vaikuttaa kaikkeuden synkroniaaan ja tapahtumien kulkuun mielesi avulla.


Päästä siis tuollaisessa tilanteessa irti ja anna asioiden tapahtua "omalla painollaan". Älä yritä "puskea läpi harmaan kiven". Älä myöskään yritä korjailla tuota tilannetta, kuin se olisi viimeinen oljenkortesi eli ainoa mahdollisuutesi selvitä keskellä avomerta! Vaan ajattele jotain aivan muuta asiaa. Irvokas pettymys katoaa, kun et enää kiinnitä siihen huomiotasi.


Siten voit kokea selvinneesi tuosta hyvin epämiellyttävästä tilanteesta "säikähdyksellä", "kuin ihmeeen kaupalla".


Miten sitten voi selvitä tuollaisista kokemuksista, jos niitä on jo tapahtunut paljon? Moni meistä "vetäytyy kuoreensa", "nuolemaan haavojaan", koska uskoo, että pettymys johtui luottavaisuudesta ja rohkeudesta. Ja mitä enemmän ihminen on tällaisia pettymyksiä kokenut, niin sitä voimakkaampia negatiivisia tunnemuistoja hänellä on, ja juuri ne - ja vain ne - estävät todellisten toiveiden toteutumisen myös jatkossa.


Totuus kuitenkin on, että mikään noista pettymyksistä ei johtunut aidosta rohkeudesta, vaan toiveikkuudesta, joka on egon tunnetaajuustila.


Pääset eroon tuollaisista pettymystä tuottavista kokemuksista arvostamalla niitä tietoisesti - ja vilpittömästi. Samaan tapaan kuin voit arvostaa sitä, että sormessasi oleva kipeä paise lopulta puhkeaa, ja tulehduksen aiheuttanut puutikku tulee esiin.


Se, että paise puhkesi, oli vain ajan kysymys, vääjäämätöntä.


Kun tiedostat ja hyväksyt sen, että luot myös jokaisen pettymyksen täysin vapaasti itse, niin et koe enää olevasi "kohtalosi orja".


Voit siis muuttaa elämäsi kulkua hyvin radikaalisti, jos teet listan kaikista kokemistasi näennäisistä pettymyksistä, ja tiedostat niistä seuranneet hyvät ja arvokkaat asiat:


Jos petyit rakkaussuhteeseen, niin toiveesi aidosta rakkaudesta vain vahvistui.
Jos menetit rahaa, niin todellinen vaurautesi vain lisääntyi.
Jos menetit rakastamasi kodin, niin vieläkin ihanampi koti manifestoitui jonnekin.
Jos menetit työpaikan, niin juuri tuo menetys avasi mahdollisuudet löytää työtä, jota todella rakastat.
Jos koit vakavan sairauden, niin tuo sairaus teki sinusta ensistäkin vahvemman ja terveemmän.


Kaikista karvaimmistakin pettymyksistä seuraa lopulta aina pelkkää hyvää!