Kiitollisuus ja anteeksianto "meitä vastaan rikkoneille" ei perustu rakkauteen

 

Oletko ihmetellyt, miksi unelmasi eivät toteudu etkä koe tyytyväisyyttä, vaikka olet hyvin kiitollinen, että olet selvinnyt ongelmistasi ja harjoitat myös tietoisesti anteeksiantoa sinua vastaan "rikkoneita" kohtaan?

Tyytymättömyytesi johtuu siitä, että kiitollisena huomiosi keskittyy edelleen siihen asiaan, josta olet "selvinnyt", ja jonka koit siis "ongelmaksi". Ja olet tuossa tunnetaajuustilassa tiedostamattasi kiitollinen JOLLEKIN: Kohtalolle, "jumalalle", sattumalle...vaikka loit kaiken itse.

Ja koska tiedostat antavasi anteeksi noille sinua tavalla tai toisella "loukanneille", niin huomiosi keskittyy heidän "pahuuteensa". Et siis ole vielä hyväksynyt omaa osallisuuttasi kokemuksiisi.

Voit olla "sinut itsesi kanssa" vasta sitten, kun et ole enää kiitollinen etkä tuomitseva, vaan arvostat ja kunnioitat, niin itseäsi kuin kaikkia muitakin.