Miksi lapset ovat levottomia?

 

Miksi lapset ovat levottomia?


Lapset rakastavat elämää ja jos he joutuvat elämään ahdistavassa ja epätoivoisessa ilmapiirissä, he reagoivat olemalla ylienergisiä.


Lapsi juoksee sinua karkuun sitä innokkaammin, mitä enemmän yrität estää häntä. Lapsi tietää vielä, että mitään pelättävää ei koskaan ole. Lapsi seuraa intuitiotaan ja hän on elämästä humaltunut, ja siksi usein sanotaan, että "lapsilla ja humalaisilla on suojelusenkeli".


Mutta jos sinä pelkäät hänen puolestaan, niin hän manifestoi myös sinun pelkojasi.


Lapset ovat siis ympäristönsä peili, samalla tavalla kuin eläimet, jotka hermostuvat pelokkaiden ja vihaisten ihmisten läsnäollessa. Jos vanhemmat ihmiset yrittävät pakottaa lapset käyttäytymään "hyvin" lapset tulevat yhä levottomammiksi, koska vanhempi, joka yrittää kontrolloida lapsia, ei ole mielenrauhan tilassa. Pelokas vanhempi ei ole lapsen mielestä luotettava esikuva ja siksi lapsi kapinoi tämän varoituksia vastaan.


Lapsi tietää vielä, että onnellisuutta tuottaa vain aito elämänilo, ei "pakotettu hyvä käytös". Lapsi ei ole vielä alistunut kärsimään, ja siksi ahdistunut lapsi on vihainen.


Jos vanhemmat ja lasten kanssa työskentelevät ihmiset lopettaisivat taistelun lasten elämäniloa vastaan, lapset rauhoittuisivat, koska nuo vanhemmat ihmisetkin olisivat rauhallisia ja lasten luonnollista innostusta ja elämäniloa kunnioittavia.


Lapset eivät siis ole "hankalia ja aggressiivisia" siksi, että he pelaavat väkivaltaisia pelejä, vaan he pelaavat noita pelejä siksi, että aggressiivinen peli vapauttaa lapsen ahdistuksesta, joka vallitsee heidän ympärillään.


Älä siis kiellä lapselta tunnetilaa kohottavia sotaleikkejä ja väkivaltapelejä, vaan auta lasta rauhoittumaan olemalla itse aidosti rauhallinen ja iloinen, omaa elämääsi ja olemassaoloasi rakastava. Tunne myötätuntoa lasta kohtaan silloinkin, kun lapsi syyttää sinua olemassaolostaan ja ongelmistaan. Hän syyttää vain siksi, että ei ole vielä turtunut negatiivisiin tunnetiloihin. Hänen todellinen perusolemuksensa ei koskaan syytä sinua.


Jos kunnioitat itseäsi ja lasta, et alistu etkä pelkää ja vihaa lapsen raivoa, niin lapsikin kunnioittaa sinua.


Ole siis karismaattinen ja innostava esikuva lapselle ja lapset rakastavat sinua - ja ovat myös paremmassa turvassa kapinoivalta itseltään.