Miksi "totuus sattuu"?

Miksi "totuus sattuu"?

Saamme aina elämässä kokea sitä, mitä itse ajatus- ja tunnetasolla tilaamme.


Jos sinä hyökkäät negatiivisessa tunnetilassa toista ihmistä vastaan, niin "saat mitä itse tilaat", eli toinen ihminen, joka on kanssasi samalla matalalla taajuudella, puolustautuu. Välillänne on siis negatiivinen tunneresonanssi (kaikki sodat, naapuri- ja perheriidat sekä poliittiset konfliktit perustuvat tähän ilmiöön).


Mutta jos sinä ärsyynnyt toisen ihmisen sanoista, niin ärsyyntymisen syy on aina sinussa itsessäsi, ei tuossa toisessa ihmisessä.


Jos nimittäin tuntisit myötätuntoa et ärsyyntyisi, jos joku hyökkää, koska myötätuntoinen ei ärsyynny.


Ja jos tuo toinen ihminen EI hyökkää vaan puhuu "totta" ja sinä ärsyynnyt, niin ärsyyntyminen johtuu siitä, että oma tunnetilasi on matala, etkä suostu näkemään totuutta. Et siis myönnä itsellesi sitä, että tuo toinen ihminen puhuu "totta". Vedät ns. herneen nenään.


"Totuus siis sattuu", jos olet negatiivisessa tunnetilassa itse.


"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa." Ja kalikka kalahtaa, koska sinulla on joku negatiivinen tunnemuisto, jota et itse ole vielä havainnut ja käsitellyt. Usein tällaiset tunnemuistot liittyvät menneisyydessä tapahtuneisiin katkeruutta aiheuttaneisiin kokemuksiin, joita et ole vielä oivaltanut omiksi luomuksisi, vaan syytät tapahtumista edelleen muita ihmisiä.


Ja tästä syystä esim. ehdollinen rakkaussuhde, joka on päättynyt eroon, johtaa vielä vaikeampaan ihmissuhteeseen uudelleen ja uudelleen, ja negatiivinen ihmissuhdekierre päättyy vasta sitten, kun suostut rakastamaan kaikkia entisiä puolisoitasi ehdottomasti ja näkemään oman osallisuutesi suhteissa ilmenneisiin ongelmiin.