Kaikki pelkoon perustuva inhimillinen dramatiikka on samaan aikaan sekä tarpeetonta että hyödyllistä

Miten on mahdollista, että sama ei-toivottu kokemus voi olla sekä täysin tarpeetonta että hyödyllistä? Tämä on mahdollista siksi, että ei-toivottu kokemus luo aina samalla hetkellä toivottua, ja jos tuijotat sitä, mitä et halua niin se mitä haluat lisääntyy korkeamman minäsi taajuudessa, KOSKA vetovoiman laki saa ei-toivotut kokemukset lisääntymään matalammassa värähtelytaajuudessa.

Kokemamme dramatiikka ja kärsimys on siis täysin tarpeetonta siksi, että mitään ei koskaan "todella tapahdu", mutta kun koet negatiivista ja selviät kokemuksistasi lopulta voittajana, niin uskosi selviämiseen vahvistuu, etkä enää pelkää negatiivisia kokemuksia. Voit kysyä ja luottaa siihen, että vastaus jokaiseen kysymykseen on olemassa. Varjon nähdessäsi tiedät, että varjo voi olla olemassa vain siksi, että on myös valoa.

Sinun ei kuitenkaan tarvitse kärsiä edes silloin, kun koet ei-toivottua, koska jos tunnetasolla todella uskot että negatiivinen luo aina positiivista, niin esim. menettäessäsi näennäisesti jotakin tiedät, että et menettänyt mitään, vaan päin vastoin saavutit. Jokainen häviö vahvistaa aina siksi voiton mahdollisuutta, ja jos keskität ajatuksesi epäonnistumisten sijasta lopulliseen päämäärääsi eli saavutukseen, niin saavutat lopulta jotakin paljon suurempaa, kuin mitä alun perin toivoit.

Kaikki on "olemassa" vain suhteessa johonkin muuhun.

Kaikki kohu ja draama on siis aina myös hyödyllistä. Kun ihmiset ympärilläsi pelkäävät ja vihaavat, uskovat itse olevansa oikeassa ja muiden olevan väärässä, niin negatiiviset asenteet eli pelot, jotka ovat kaiken dramatiikan syy, tulevat selkeämmin näkyviksi.

Ja se joka ei halua olla mukana tuomitsemassa (ketään! Ei myöskään pahantahtoisia tuomitsijoita) voi päättää jättäytyä draaman ulkopuolelle, jättää sen omaan arvoonsa. Ja lopulta aina pöly laskeutuu, uuden tasapainon ylle.

Omat toiveesi todellistuvat elämässäsi aina, jos itse uskot niihin. Ja voit auttaa myös muita ihmisiä luopumaan dramatiikasta pysymällä tyyneyden eli selkeyden mielentilassa, jossa kaikki toiveemme toteutuvat.