Jos läheinen ihmissuhteesi on tuottanut sinulle paljon surua, niin keskittymällä läheisesi positiivisiin ominaisuuksiin kuljet vääjäämättä kohti iloista ihmissuhdetta

Huomaa, että suremisesta kieltäytyminen ei tarkoita negatiivisten asioiden, ominaisuuksien tai käytöksen sietämistä, ja niiden kärsivällistä kestämistä, vaan sitä, että sinä valitset korkeamman tunnetaajuustilan, jossa NÄET läheisesi positiiviset ominaisuudet aidosti. Et siis yritä löytää niitä, vaan tunnistat ja näet juuri ne, koska oma tunnetilasi on selkeyden tila!

Ja tässä korkeassa tunnetilassa vedät puoleesi vain kokemuksia, jotka tekevät sinut iloiseksi. Ilosi voi aiheuttaa myös joku aivan toinen ihminen, asia tai olosuhde, mutta älä koe syyllisyyttä, jos olet iloinen, vaikka läheisesi kieltäytyisi edelleenkin kohottamasta omaa tunnetaajuuttaan. Sillä vain omaa iloasi seuraamalla saat sen, mitä todella haluat.

Ilon voima on myös suunnattomasti suurempi kuin vaikkapa katkeruuden tai syyllistämisen, ja jos läheisesi todella rakastaa sinua (aito rakkaus on aina omaan tahtoon perustuvaa, ei olosuhteisiin eli "ehtoihin"), niin hänkin vapauttaa itsensä negatiivisista tunteista, ja seuraa sinun valoasi.

Jos sinun todellinen toiveesi on tuon ihmissuhteen jatkuminen, niin se jatkuu tavalla tai toisella sinun ilosi mahdollistamana. Jos kyse on parisuhteesta, niin ilosi voi siis mahdollistaa jo olemassaolevan parisuhteesi jatkumisen aivan uudelta pohjalta, sillä surua aiheuttanut kumppanisihan peilasi käytöksellään SINUN negatiivisia uskomuksiasi hänestä. Olet siis itse aina osallinen kumppanisi negatiiviseen käytökseen. Ja kun muutat oman uskomuksesi hänestä niin sallit hänen muuttua. 

Mutta voit myös löytää uuden parisuhteen, joka vastaa paremmin omia toiveitasi ja unelmiasi, ja vapauttaa samalla kumppanisi löytämään sellaisen kumppanin, joka vastaa hänen toiveitaan. Eikä teidän kummankaan tarvitse kokea kärsimystä, koska kärsimystä ei ole lainkaan olemassa korkeissa tunnetaajuuksissa - ei edes haikeutta ja kaipausta.

Haikeudessa ja kaipauksessa ja menneiden iloisten hetkien muistelemisessa ei ole tietenkään mitään pahaa, mutta niihin liittyvä surumielisyys kertoo aina kuitenkin hieman matalasta tunnetilasta. "Eron hetki on kaunis", ja itkemme joskus erotessamme läheisistämme juuri siksi, että itku helpottaa kaipausta, ja vapauttaa negatiivista resistanssia - mahdollistaen siten tunnetason irrottautumisen ja uuden alun. Ihminen, joka EI itke erotessaan läheisestään ei kuitenkaan ole välttämättä "kylmä ja tunteeton", vaan hän saattaa olla selkeyden mielentilassa, jossa hän tiedostaa eron olevan hyvä ja iloinen asia. Myös läheisen kuolemaan voi suhtautua iloisesti ja mielen harmonian säilyttäen, jos ymmärtää, että kuolema on aina itsemurha - ja vapautus negatiivisista tunteista.

Tiedosta, että myös sellaiset "dramaattiset" tilanteet, joissa parisuhteen toinen osapuoli pettää kumppaniaan, tai käyttäytyy uhkaavasti tai väkivaltaisesti, ovat usein "onni onnettomuudessa" siinä mielessä, että petetyn voi olla helpompi päästää irti pettävästä kumppanistaan, tai väkivaltaa kokevan väkivaltaisesta läheisestä, koska hänellä on nyt selkeä ja konkreettinen syy siihen. Eli luomme itse myös petetyksi tulemisen ja kokemamme väkivallan tilanteissa, joissa olemme jo pitkään tukahduttaneet omia toiveitamme "sietämällä" ei-toivottuja kokemuksia ihmissuhteessamme.

Jos olet juuri nyt itse negatiivisessa tunnetilassa, niin et voi tiedostaa tätä tosiasiaa, mutta jokainen pettämistä ja väkivaltaa lähisuhteissaan kokenut ihminen tulee ennemmin tai myöhemmin oivaltamaan, kuinka ongelma osoittautuikin lopulta arvokkaaksi aarteeksi. Sillä ehdolliseen rakkauteen perustuvat ihmissuhteet jatkuvat usein aivan liian kauan kärsimystä tuottaen, koska yksinäisyyden pelko tai sääli - joko kumppania tai itseä kohtaan -  pitää niitä koossa. Ja negatiivinen sidos ihmissuhteissa aiheuttaa aina kärsimystä.

Rakasta siis täysin ehdoitta sellaista läheistäsi, joka on saanut sinut tuntemaan surua, ja vedät puoleesi kokemuksia, jotka hälventävät surun. Muista aina, että voimasi on tässä hetkessä, eikä menneisyydessä koetuilla pahoilla asioilla ole mitään merkitystä, siis negatiivisessa mielessä. Ne ovat päin vastoin luoneet voimakkaita toiveita eli positiivisia asioita, jotka voit nyt vastaanottaa ja sallia itsellesi.

Et omista ketään toista ihmistä, et myöskään omia vanhempiasi ja lapsiasi. Mutta sinun ei silti koskaan tarvitse tuntea yksinäisyyttä, sillä jos rakastat itseäsi ehdoitta, niin viihdyt hyvin itsesi kanssa - ja löydät aina halutessasi myös seuraa muista ihmisistä, jotka hekin rakastavat itseään, ja kykenevät siksi rakastamaan myös sinua ehdoitta. Ja "seura tekee kaltaisekseen" myös positiivisessa mielessä, eli korkean tunnetaajuuden valosi valaisee myös kaikkia läheisiäsi.

Tätä ovat alun perin tarkoittaneet myös uskonnolliset ohjeet "rakasta vihollistasi" ja "käännä toinenkin poski". Siis korkeimman eli "jumaluuden" löytämistä omasta itsestäsi ja kaikista muista elävistä olennoista.

Sinä olet rakkaus, ja tiedostaessasi tämän todellisen perusolemuksesi nautit elämästäsi, ja vastaanotat mitä tahansa unelmiasi helposti.