Onko kärsimys jalostavaa?

 

                                                  

Onko kärsimys jalostavaa?


Ei ole. Esim. "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" on sananparsi, jolla on kannnustettu raskasta työtä tekeviä jaksamaan eli tekemään työnsä loppuun, vaikka se tuntuu epämiellyttävältä.


Se on siis samanlainen pelokkaiden ihmisten luoma huijaus, kuin ajatus "taivaaseen" pääsemisestä vasta kuoleman jälkeen. Kaikki ihmiset vapautuvat negatiivisista tunteistaan kun he kuolevat. Emme tarvitse luomisvoimaamme enää ei-fyysisessä olomuodossa.


Myös "herra jumala" on käännösvirhe, elämän energia eli "elohim"/"allah"/tao on kaikessa olevaisessa. Ajatus "jumalan ainoasta pojasta" on pelosta käsin ymmärretty henkisen opettajan eli gurun lause, eli monet gurut ovat hypoteettisen Jeesuksen tavoin halunneet vain oppilaidensa seuraavan itseään, jotta opetussuhde olisi intensiivisempi. Guru on saattanut olla myös ylpeä ja vallanhaluinen, kaikki henkiset opettajathan ovat itsekin inhimillisiä.


Esimerkiksi Raamatuissa on paljon pelkoon perustuvia "ilmestyksiä" kuten unia ja profetioita. Hyvä esimerkki tällaisesta "painajaisunesta" on Johanneksen ilmestys 21:


"...Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani. Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema."


Tässä Raamatunkohdassa kuvataan todellisuudessa vetovoiman lakia ja pelkojen manifestoitumista, joka on itseaiheutettua. Pelottelu on siis pelottelijan omaan pelkoon perustuvaa, pelon inspiroimaa.


Monoteististen uskontojen suosiohan perustuu hyvin suurelta osin pelkoon ja ylpeyteen: Kun tapahtuu toiveen manifestaatio siitä kiitetään "jumalaa", mutta kun tapahtuu ei-toivottu manifestaatio, niin sanotaan "tutkimattomia ovat herran tiet".


Omaa vastuuta todellisuuden luomisesta siis vältellään.


On myös sellaisia uskovaisia, jotka sanovat: "jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään", mutta silloin tuo korkeampi olento käykin tarpeettomaksi, jos ihminen on täysin rehellinen itselleen.


Luomme siis kaiken itse - myös ne "jumalat" ja "saatanat", joihin uskomme.