Miksi meidän on usein niin vaikea irrottautua kärsimystä aiheuttavista olosuhteista ja ihmissuhteista?
Tämä johtuu siitä, että tutut, jo manifestoituneet asiat, tuntuvat "turvallisilta" silloinkin, vaikka ne aikaansaavat kärsimystä. Olemme siis "tapojemme orjia", koska pelkäämme muutosta.
Takerrumme jo olemassaoleviin luomuksiimme kuin "hukkuva oljenkorteen", koska pelkäämme menetyksiä - vaikka juuri menettäminen mahdollistaisi uudistumisen.
Kun luovut vanhasta, uudet asiat ja kokemukset pääsevät täyttämään vanhojen asioiden paikan.
Siksi "sirpaleet tuovat onnea".
Suuri osa ihmisistä esim. säälii läheisiään ja kärsii siksi itse. Tarpeemme olla sosiaalisia ja vastuuntuntoisia aiheuttaa todella paljon aivan turhia ongelmia. Jokainen ihminen luo kuitenkin oman todellisuutensa itse, emmekä ole "veljiemme vartijoita".
Emme siis voi koskaan auttaa muita ihmisiä säälimällä heitä, koska silloin emme kunnioita heidän vapauttaan todellisuuden luojina. Ja tämä sama pätee myös itsesääliin.
Päästä siis irti peloistasi ja astu rohkeasti kohti tuntematonta, ota askel "tyhjyyteen". Tee jotain, jota et ole aiemmin uskaltanut tehdä.
Näin mahdollistat itsellesi todella paljon sellaisia asioita, joiden toteutumisen menettämisen tai epäonnistumisen pelkosi aiemmin esti.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, esitä kysymyksiä tai ilmoittaudu Korkean tunnetaajuuden kohtaamisiin (Barbaarikartanossa) täällä!