Synnymme fyysisiin maailmoihin, koska elämän tarkoitus on luominen, elämän virtauksen ilmentäminen

Onko "valaistuminen" eli jälleensyntymän kierrosta vapautuminen elossa olemisen päämäärä?

Vapautuminen elämästä edellyttää, että olemme "elämän vankeja". Ei-fyysisellä tason näkökulmasta elämä ei kuitenkaan ole vankila vaan täynnä loputtomia mahdollisuuksia vapaaseen luomiseen.

Uskonnollinen ajatus "yksilösieluista" jotka lopulta viisastuvat niin paljon, että eivät enää synny uudelleen fyysisiin maailmoihin on egon logiikkaa. Olemme erillisiä yksilöitä vain uskoessamme olevamme sellaisia eli fyysisessä olomuodossamme. Fyysisen kuoleman jälkeen olemme jälleen Kaikki Mikä On.
Meidän ei siis tarvitse opetella täydellisyyttä, sillä me olemme täydellinen rajattomuus, ikuisesti. "Maailmat" ovat vain ajatuksia itsestään.

Ja siksi ihmisinä ja fyysisinä olentoina emme voi koskaan menettää mitään muuta kuin mielemme rauhan eli luottamuksen tuohon täydelliseen rajattomuuteemme - siihen, että mikä tahansa ajatuksemme voi manifestoitua, jos uskomme siihen.

 
Yksikään sielu - siis ajatus sielusta, osana rajattomuutta - ei halua olla palaamatta fyysisiin maailmoihin ja toteuttamatta elämää eli luomatta, sillä mitään "elämää" ei ole olemassa ilman tällaisia ajatuksilla luotuja maailmoja. 

Me siis olemme "siellä missä tapahtuu" ja ei-fyysinen tietoisuus elää meidän kauttamme.

Ero rajallisuutta pelkäävän ja omaan luomisvoimansa uskovan välillä on vain se, että jälkimmäinen ei kärsi ongelmista ja kysymyksistä, koska hän ymmärtää, että juuri ne mahdollistavat täydellisen vapautemme oman elämämme luojina. Onnellisuutta tuottaa siis ainoastaan luomistapahtuma itsessään.
Onnellisuutta ei ole se, että ei ole enää mitään saavutettavaa. 

Elämä on konkreettisesti matka, joka on juuri niin "hyvä tai huono", kuin millaisena koemme tuon matkan jokaisen hetken. Jos en halua matkustaa, en voi nauttia matkasta. Matkaa suunnittelevahan on jo perillä eli tavoitteessaan, mikäli hän aikoo palata matkansa jälkeen takaisin kotiin. Matkan syy ovat sen aikana koetut kokemukset, ei kotiinpaluu.

Ja sama pätee "elämän mittaisiin matkoihin".

Elossa oleminen on siis jatkuvasta muutoksesta nauttimista, ei haasteetonta helppoutta.
Perhonen käy läpi monimutkaisen metamorfoosin, koska se haluaa olla hetken perhonen.