Et voi koskaan menettää elämässäsi mitään muuta kuin oman mielenrauhasi

Ainoa asia, jonka voit koskaan elämässäsi menettää on oma mielenrauhasi. Ja mielenrauhasi menettäminen on aina turhaa kärsimystä, koska tuon korkean tunnetilan ja kaikkivoipaisuuden tunnetilan menettäneenä et voi koskaan auttaa ketään, et itseäsi etkä muita.
Ja kääntäen: selkeyden mielentilassa et voi koskaan vahingoittaa itseäsi, etkä myöskään ketään muita ihmisiä.

Ja jos sinua ärsyttää tämä ajatus ja protestoit sitä vastaan - maailmassahan on niin paljon ONGELMIA, joista olet huolissasi ja joista koet olevasi vastuussa - niin menetit juuri mielenrauhasi. Ainoan asian, jonka voit koskaan menettää.

Sinua ärsytti tuo ajatus juuri siksi, että se on totta, mutta et tuolla hetkellä uskonut sen olevan totta. Korkeampi minäsi siis viestitti tuolla ärsyyntymisen tunnetilalla, että mielenrauhasi menettäminen on turhaa. Ärsyyntyminen kertoo aina oman uskomuksemme ja todellisen tilanteen (korkean taajuustilan olevaisuuden, eli todellisen nykyisyyden) välisestä taajuuserosta. Jos uskot jonkin asian mahdollisuuteen et ärsyynny vaan tiedät, että tuo mahdollisuus on todellisuutta juuri nyt korkeassa värähtelytaajuudessa - ja silloin mahdollinen eli "teoreettinen" todellistuu. Sitä ei luovuta sinulle persoonallinen "jumala" vaan "sallimus", joka olet sinä itse - jos sallit toiveesi todellistua.

Jos siis menetät vaikkapa rahaa, niin et menetä sitä, ellet ahdistu siitä, että menetät rahaa. Jos ostat jotakin sellaista, mistä todella pidät, niin et koe heittäväsi rahaa "hukkaan", koska raha on vaihdon väline ja sait rahasi vastineeksi onnellisuuden ja saavuttamisen kokemuksen.  Jos ostat ruokaa, koska olet nälkäinen, niin et koe menettäväsi tuota ruokaa ja siihen käyttämääsi rahaa, koska ruoka poisti nälän tunteesi. Jos käytät lomamatkallasi rahaa, niin et koe menettäväsi tuota rahaa ja heittäväsi sitä hukkaan, jos matkasi on iloinen, ja koet saavasi "vastinetta rahoillesi". Korkea tunne eli onnellisuus ja mielenrauha on siis ainoa asia, jota elämässämme koskaan tavoittelemme.

Jos pelaat uhkapelejä negatiivisessa tunnetilassa, korkeintaan toiveikkaana siitä, että saatat voittaa rahaa ja tunnetilasi voittamisen myötä kohoaisi, niin saatat "kevytmielisyyden hetkellä" voittaakin, mutta koska voittaminen kohottaa tunnetilaasi toiveikkuudesta uskomisen tunnetilaan (mielesi vapautuu astetta korkeampaan tunnetaajuustilaan), niin alat voittosi jälkeen YRITTÄÄ voittaa lisää, jolloin tunnetilasi on edelleen negatiivinen ja häviät. Jos yrittämisen sijasta pyrit vain pysymään korkeassa tunnetilassa, ajattelemalla asioita joita arvostat ja rakastat, tai tyhjennät mielesi kokonaan ajatusmelusta, ja jatkat pelaamista ilman pelkoa rahan menettämisestä, intuitiivisen tietosi ohjaamana, niin lopulta voitat, koska pelaat siis korkeassa, toiveesi manifestaation mahdollistamassa taajuustilassa.

Menestyvät liikemiehet ja -naiset menestyvät, koska he uskovat menestymiseen, eivätkä pelkää häviämistä. Rahaakin voi siis ansaita vain, ja tuntea tuon rahan saamisesta iloa, jos uskaltaa myös luopua rahasta. Ihminen, joka manifestoi paljon rahaa, mutta ei nauti rahoistaan ja vauraudestaan, ei ole saavuttanut toiveitaan, koska hänen todellinen toiveensa olisi ollut onnellisuus, ei pelkkä raha.

Usko siis "siirtää vuoria" konkreettisesti siksi, koska juuri uskomisen tunnetilasta vapaudut manifestaation taajuuteen.

Et voi menettää myöskään terveyttäsi, koska ajatus terveydestä on jo olemassa, ja jos sairastat, niin sairastamisesi vahvistaa toivettasi terveydestä, joten sairautesi tekee sinut vain terveemmäksi - jos sallit itsesi olevan terve. Myös pitkään sairastaneen ja lopulta kärsimyksiinsä uupuneen  ihmisen fyysinen kuolema on paradoksaalisesti "paranemisen ja terveyden manifestaatio", koska juuri kehon kuolema mahdollistaa uuden terveen kehon syntymän, siis energian muuntautumisen uuteen muotoon.

Et voi koskaan myöskään menettää sinulle rakkaita ihmisiä, koska kaikki läheisesi ovat ikuisesti olemassa "ajatuksina itsestään", ja kerran kokemasi kokemus ja ajatus heistä ei siis koskaan katoa. Se, että läheisesi eivät elä lähelläsi tai ovat kuolleet fyysisesti ei siis koskaan muuta heitä "olemattomiksi", koska he eivät alun perinkään olleet mitään muuta, kuin ajatus itsestään. Ja sinä uskoit heidän "olevan", koska aisteillasi tulkitsit ajatuksen eli värähtelytaajuuden heistä "olennoiksi".

Ja siksi kuolemaakaan ei ole olemassa. Olemme kaikki olleet ikuisesti olemassa ja tulemme ikuisesti olemaan - koska jokainen ajatus, jota on koskaan ajateltu on ikuisesti olemassa.

Mikään olevainen ei koskaan katoa, vaan kaikki säilyy ajatuksena itsestään. Ja siksi mitään pelättävääkään ei koskaan ole. Rakasta siis jokaista kokemaasi hetkeä ja sinulla on jo kaikki, mitä voit koskaan elämässäsi saavuttaa.