Miksi virukset muuntautuvat?

Luonnossa nk. evoluutio tapahtuu aina siksi, että kaikki elollinen pyrkii kehittymään tarkoituksenmukaisempaan suuntaan "omassa hahmossaan ja tarkoituksessaan", ja siksi eläimet ja kasvit sallivat tarkoituksenmukaisen muutoksen. Ne eivät luo todellisuuttaan ajatuksillaan vaan kokemalla elämää.

Ja myös virus on "eläin" siinä missä mikä tahansa muukin elävä olento ja muuntautuu, jos sillä ei ole nykyisessä hahmossaan elämisen edellytyksiä. Viruksen muuntautuminen on siis osa "olemassaolon taistelua" siinä todellisuudessa, jonka havaitsemme (ja joka on vain unta, tulkintamme olevaisen värähtelytaajuudesta).

Ihminenkin on eläin, joka pyrkii myös joka hetki harmoniatilaan, joko pysymällä terveenä ja elinvoimaisena, tai päästämällä irti fyysisestä hahmostaan eli sairastumalla tai manifestoimalla "onnettomuuden" ja kuolemalla (jolloin voi syntyä uutta elämää, vs. lehti putoaa puusta ja maatuu).

Mutta negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen ei ole kuitenkaan samalla tavalla harmoniatilaan pyrkivä, kuin kasvit ja eläimet, sillä ajatustemme aikaansaama negatiivinen tunnetila ei ole ns. vaistotila, intuitiotila, vaan ei-toivottu tila, jossa ihmisen ajatukset toiveista eivät todellistu.

Eläimet ja kasvit taas eivät "ajattele ja pelkää kuolevansa", vaan ainoastaan kokevat elämää ja kuolemista, jota voi kokea vain juuri nyt (flow-tila). Sekä eläimet, kasvit että ihmiset myös "kuolevat" joka hetki, sillä soluja kuolee koko ajan. Emme siis ole hetkeäkään staattisesti elossa tietyssä, pysyvässä hahmossa.

Pelon ajatukset sumentavat ihmisen vaistot. Ja siksi "suru tappaa" (mahdollistaen harmonian kehosta vapautumalla ja sen jälkeen uuden kehon), mutta vastaavasti "rakkaus parantaa" (ylläpitää harmoniaa nykyisessä kehossa), sillä elimistömme solut ovat nekin autonomisia, siis eläviä olentoja, "eläimiä", jotka pyrkivät harmoniatilaan, jos ihminen itse sallii sen.

Sinä koet olevasi terve, jos solusi ovat harmoniatilassa, ja sairas, jos ne ovat disharmoniatilassa. Kipu ja sairauden tunne ovat viestejä, kysymyksiä, jotka mahdollistavat harmoniaan palaamisen eli vastauksen toiveeseemme - jos ymmärrämme, että sairaus on aina jo alkanut paranemisprosessi, ei siis kärsimystä, jota tulee pelätä.