Abortin tuomitsijat eli syntymättömien säälijät tuomitsevat aina itsensä

 

Suretko lasta, joka ei koskaan syntynyt?
Jos jäät kiinni tällaiseen suruun, niin olet inhimillinen, mutta et viisas.


Kuolemme kaikki joka hetki, kun solujamme kuolee ja uusia syntyy. Elämä ei koskaan lakkaa manifestoitumasta, ja kuolema on olennainen osa tätä prosessia.


Puu ei sure kuolleita lehtiään eikä sitä, jos se itse syystä tai toisesta kuolee ja maatuu. Elämä ei pääty kuolemaan.


Lapsi, joka ei ole toivottu, selviää usein elämässtään hyvin, koska negatiiviset kokemukset luovat aina positiivista.


Moni lapsi ja sikiö myös kuolee eli vapautuu elämästä, eikä sure omaa kuolemaansa. Kuolema ei ole koskaan menetys vaan olomuodon muutos.


Jos olet itse joutunut abortoimaan sikiösi, niin älä syytä itseäsi. Syntymätön lapsesi ei ole kadonnut mihinkään, koska olemme itsekin vain ajatus itsestämme eli energiaa, joka ei koskaan katoa.


Ihminen, joka säälii syntymättömiä ja tuomitsee heidän vanhempiaan, säälii ja syyttää vain itseään.