Täydellisen toivottomuuden kokemus mahdollistaa myös täydellisen irtipäästämisen

Jokainen meistä on kokenut joskus elämässään "täydellisen toivottomuuden tunteen", eli sellaisen ongelmatilanteen, joka vaikuttaa juuri tuolla hetkellä täysin mahdottomalta ratkaista. Ja koska aidosti tunnetasolla tuolla hetkellä koet, että ratkaisua ei ole olemassa, eli et siis usko ratkaisua olevan (se minkä itse uskot olevan hukassa, ei voi löytyä, koska epäuskosi estää sinua havaitsemasta etsimääsi), niin et tuolla hetkellä yritäkään löytää ratkaisua ongelmaasi. Ja kun lopetat yrittämisen, niin ratkaisun löytyminen mahdollistuu juuri siksi, että et enää yritä etsiä sitä.

Tällaisesta tilanteesta kertovat sanonnat: "pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa", ja "kun hätä on suurin, on apukin lähellä". Ja kääntäen myös sanonta: "onnettomuus ei tule kello kaulassa", jos kykenet näkemään myös näennäiset onnettomuudet lahjoina, ja ns. epäonnistumiset positiivisina muutoksina, "padon murtumisena" ja "paiseen puhkeamisena". Sillä myös sanonnat "onni onnettomuudessa" ja "ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin", ovat totta aina.

Ja tuo äärimmäisen ja toivottoman hädän tunnetta ja ajatusta seuraava tunnetila on paradoksaalisti selkeyden tunnetila juuri siksi, että tunnetilasi kohoaa  päästäessasi täysin  epätoivoisena irti taistelusta, ja antaessasi vihdoin universumin ja korkeamman minäsi ohjata sinua. 

Ns. rajatilakokemus, eli väliaikainen fyysinen kuolema, mahdollistaa samanlaisen, täydellisen irtipäästämisen, ja selkeyden kokemuksen. Ja tämä johtuu siitä, että kun "kuolemme" hetkeksi, niin vapaudumme samalla hetkellä negatiivisista tunteistamme, ja olemme jälleen täydellisesti yhtä korkeamman minämme kanssa.

Ja tuollaisella hetkellä aikuinenkin ihminen muistaa jälleen, miltä tuntuu täydellinen haltioituminen, jota pienet lapset kokevat siksi, että heillä ei ole vielä paljon negatiivisia tunnemuistoja, ja he "uskovat itseensä", eli luottavat vaistomaisesti omaan kaikkivoipaisuuteensa ja siihen, että "elämä kantaa".

Myös euforinen rakastumisen tunne on todellisuudessa tällainen täydellisen selkeyden kokemus, vaikka negatiivisessa tunnetilassa olevat ihmiset tulkitsevatkin rakastumiskokemuksen "huumeena", "harhana" tai "epärealismina". Se, että tällaisia halveksivia ja katkeria tulkintoja tehdään, on tietenkin täysin loogista ja inhimillistä, sillä negatiivisessa tunnetilassa oleva "realisti" ei voi omassa negatiivisessa tunnetaajuustilassaan itse kokea tuota samaa euforiaa, jota rakastunut ihminen parhaillaan tuntee. Ja halveksimisen tunne kertoo poikkeuksetta aina juuri siitä, että toista ihmistä ja tämän tunnekokemuksia halveksiva ihminen on itse erossa omasta korkeammasta minästään. Myös uskomus: "rakastunut putoaa ennemmin tai myöhemmin pilvilinnoista" on vahingoniloa, ja kertoo sekin vain vahingoniloa tuntevan tulkitsijan omista, negatiivisista tunteista ja uskomuksista.

Nk. sinisilmäisyys tulkitaan siis negatiivisissa tunnetiloissa negatiiviseksi ominaisuudeksi, mutta silloin, kun kyse on täysin puhtaasta rakkaudesta, tai lapsenuskosta, niin kyse on todellisuudessa tiedosta, eli korkeamman minän viisaudesta. 

Pienet lapset TIETÄVÄT, että joulupukki on olemassa, koska he tiedostavat, että luomme unelmiamme todeksi ajatuksillamme.

Seuraavat lauseet sinun kannattaa lukea vain, jos olet tällä hetkellä selkeyden tunnetilassa. Jos taas tunnet vihaa, kun luet noita lauseita, niin arvosta vihan tunnettasi, sillä se mahdollistaa lukemasi ymmärtämisen myöhemmin: 

Hyvin pienet lapset, jotka "viattomuuttaan" joutuvat aikuisten ihmisten uhreiksi, eli esimerkiksi hyväksikäytetyiksi, tai muulla tavalla väkivallan tai kaltoinkohtelun kohteiksi, ovat tuollaisissa tilanteissa yhteydessä hyväksikäyttäjän tai väkivallantekijän korkeampaan minään, ja kokevat todellisuudessa myös puhdasta myötätuntoa tätä kohtaan. Ja uhriksi joutuneen lapsen myöhemmin kokemat negatiiviset, eli säälin ja empatian, ja sen jälkeen itsesäälin, häpeän ja vihan tunteet, ovat oppimisen tulosta, kuten kaikki ns. erillisyyskokemukset. Ja etenkin omat vanhempamme opettavat meille noita negatiivsia tunteita.

Rakkauden tunne, jota monet hyväksikäytetyt tuntevat hyväksikäyttäjää kohtaan, ei siis todellisuudessa ole suojautumiskeino, eli defenssi, vaan todellinen tunne, samalla tavalla, kuin ns. shokkitilakin on aito tunne. Ja myös se suunnaton viha, jota aikuiset ihmiset tuntevat lapsia hyväksikäyttäviä ihmisiä kohtaan, johtuu siitä, että heidän korkeampi minänsä tietää myös hyväksikäyttäjän olevan aina uhri. Yksikään ihminen maailmassa ei ole koskaan perusolemukseltaan paha, eikä "paatunut".

Tämä on totuus, joka ei tarkoita sitä, että toisen ihmisen hyväksikäyttäminen olisi "oikeutettua", vaan se tarkoittaa vain sitä, että kukaan ihminen ei koskaan tee toiselle ihmiselle tietoisesti pahaa ehdottoman rakkauden tunnetilassa, ja sitä, että uhri ja tekijä mahdollistavat aina molemmat sen, mitä tapahtuu. Ja ns. syyntakeeton ihminen taas ei tunnetasolla tiedä tekevänsä pahaa - ja täysin viaton lapsi ei tunnetasolla syytä tekijää, aivan kuten huonosti kohdeltu eläinkään ei syytä omistajaansa, vaan kokee vain fyysisen kokemuksen. Ja ihmisinä meidän oma todellisuuskokemuksemme on aina täydellisen uniikki, ja siksi myös uhrius ja kärsimys ovat uhrin ja kärsijän henkilökohtaisia kokemuksia.

Jos olet omassa elämässäsi kokenut jotain sellaista, jota ajatellessasi tunnet hyvin voimakasta itsesääliä, häpeää, tai vihaa tuon kokemuksen "aiheuttajaa" kohtaan - jokainen negatiivinen kokemuksemme on aina myös oma luomuksemme - niin voit vapautua näistä negatiivisista tunnemuistoista päästämällä tietoisesti irti vihastasi. Sillä vain sinä itse voit vapauttaa itsesi negatiivisista tunteistasi, eli kärsimyksestä, ei siis koskaan kukaan muu ihminen (siitä on kyse ns. anteeksiannossa). Voit ajatella tuon vihan esimerkiksi mustana, epämiellyttävänä ja raskaana, pehmeänä möykkynä, jonka viet mukanasi merenrantaan ja heität sen sitten mahdollisimman kauaksi aallokkoon, ja katsot, kuinka se loittonee aaltojen mukana kohti avomerta.

Ja vaikka et juuri tänään kykenisi tuntemaan myötätuntoa tuon kokemuksen toista osapuolta kohtaan, niin jos keskityt tietoisesti itsesi ja oman elämäsi arvostamiseen, niin jonakin päivänä tunnet täysin odottamatta puhdasta rakkautta myös "vihaamaasi" ihmistä kohtaan.

Ja tuolla hetkellä negatiivinen tunnemuistosi on haihtunut pois, ja voit vastaanottaa sen luoman suurenmoisen lahjan: Täysin ehdottoman rakkauden, jonka kohteena on Kaikki Mikä On.