Vaikuttaako kokemuksiimme "vetovoiman laki" vai "olettamuksen laki"?

 

Todellisuuden tietoisesta luomisesta puhuvat ihmiset käyttävät usein kahta erilaista termiä kuvaamaan ajatustemme todellistumiseen vaikuttavaa voimaa ja lainalaisuutta:


Vetovoiman laki ja oletuksen/olettamuksen laki ("the law of attraction", "the law of assumption").


Molemmat termit kuvaavat samaa asiaa, eli havaitsijan ja havainnon taajuusresonanssia:


"Vedät" tietyssä värähtelytaajuustilassasi puoleesi asioita ja ihmisiä, jotka voivat tuon sinun hetkellisen taajuutesi mahdollistamina tulla koetuiksi.


"Vetämisestä" puhuminen helpottaa taajuusresonanssin ymmärtämistä, mutta todellisuudessa kyse on siis uskomisesta ja olettamisesta, todellistamisesta: Se, mihin itse uskot, on totta sinulle.


Kyse on kuitenkin aina havaitsijan ja havainnon YHTEISESTÄ taajuustilasta, sillä ilman havaitsijaa ei voi olla havaintoa mistään. Jin on koska on myös jang ja jang on koska on myös jin.


Siksi on hyvä tarkentaa tuota ajatusta "taajuusresonanssista" ja käsitettä "korkeampi, kullakin hetkellä laajentunein olemuksemme":


Mikään korkeampi henki EI siis "oleta" mitään, sillä ei ole olemassa korkeampia voimia. Sinä olet koko ajan myös se kaikkivaltias henki, itse luomasi laajin minuutesi tuossa tietyssä synkronisessa hetkessä, josta olet tietoinen.


Ja siksi: Kun sinä itse olet siinä värähtelytaajuustilassa, jossa sinulla on juuri sen minuusversiosi täsmällinen taajuus, joka on jo todellistanut tuon toiveen, niin tuo toive "on olemassa". Sinusta on siis tullut henkilö, jolla on tuo toive, ja siksi tuo toive "on olemassa".


Sama asia fysiikan mallinnuksena (elektroneja ei ole todella olemassa, mutta ne on täytynyt keksiä, jotta voimme puhua "jostakin joka on"):


Todellisuus "tapahtuu" kun havaitsijan elektronien multidimensionaalinen liike ja havainnon elektronien multidimensionaalinen liike kohtaavat ikuisuudessa.