Miksi tutut asiat tuntuvat "turvallisemmilta" kuin intuition inspiroimat ja muutoksen mahdollistavat - ja miksi juhliminenkaan ei suinkaan aina tuota iloa?
Tuttu toiminta tuntuu turvallisemmalta, kuin uusi ja tuntematon, mutta kyse on ainoastaan mielemme luomasta illuusiosta. kaikkihan muuttuu joka hetki (energiavärähtely ei ole kosaan staattisessa tilassa), tuttuja tapoja toistaamalla me vain sallimme itsellemme koko ajan samaa.
Metafysiikasta johtuu myös se, miksi ihminen nauttii, lähtiessään illalla intuitionsa inspiroimana "tuulettumaan" eli juhlimaan. Ja miksi "vaihtelu virkistää", esim. lomaillessa.
Sen sijaan kirkonmenojen tyyppinen toistuva viikonloppujuhliminen tai muu "pakkojuhliminen" (esim. vappuna ja juhannuksena) ei useinkaan ole yhtä iloista, jos juhlinnalla pyritään kohottamaan tunnetilaa, joka on ennen juhlintaa matala.
Rähinäjuopot ja juhlissa omia estojaan vapauttavat ihmiset ovat pelokkaita ja ahdistuneita ihmisiä, ja viina mahdollistaa tunnetilan kohamisen eli vihan tuntemisen ja "ylilyönnit" esim. pikkujouluissa. Tunnetila siis kohoaa, mutta ei aidon ilon taajuudelle, vaan levottoman innostuksen tilaan.
Ja siksi pikkujouluissa tapahtuneita asioita usein kadutaan (innostus on negatiivinen tunnetaajuustila).
Juhlimaan, työhön, lomallle tai harrastuksiin kannattaa siis lähteä aina valmiiksi iloisena (ilon inspiroimana), ei uupuneena, toivottomana tai toiveikkaana!
Saamme kokea aina sitä mitä OLEMME, emme sitä mitä haluaisimme kokea.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, esitä kysymyksiä tai ilmoittaudu Korkean tunnetaajuuden kohtaamisiin (Barbaarikartanossa) täällä!