Miksi intohimo ja romanttinen rakkaus aikaansaa niin usein kärsimystä?

 

Miksi Suomen euroviisu "Liekinheitin" on niin suosittu? Miksi lause "voiko ihminen kuolla kiimaan?" kuulostaa monien ihmisten mielestä sekä banaalilta että samaistuttavalta?



Kiihkeä ja intohimoa kuvaana laulu tuntuu ahdistuneista eli erillisyysharhassa elävistä ihmisistä vapauttavalta, vaikka se kertookin epätoivoisesta taistelusta.



On tärkeää oivaltaa, että myös intohimo on egon tunne - haluamista, ei sallimista. Siksi suurin osa ihmissuhteista ja rakkaussuhteista on kuin taisteluita, sodankäyntiä. Ja taistelua ei voi koskaan kukaan voittaa - vain antautuja, joka ei tunne minkäänlaista katkeruutta, katumusta tai kostonhimoa, on voittaja.



Mitä nopeammin energia ns. maailmankaikkeudessa liikkuu, sitä selvemmin havaitset tilanteet, joissa haluat epätoivoisesti jotain, mutta et salli sitä, mitä TODELLA haluat – eli et rakasta itseäsi ehdoitta.



Elämän tarkoitus ei ole puskeminen väkisin "läpi harmaan kiven", vaan jokaisesta hetkestä kaikessa rauhassa nauttiminen, ja siten omien todellisten toiveiden toteuttaminen.



Ja kaikkien meidän todellinen toive on aina pohjimmiltaan mielenrauha, joka mahdollistaa myös fyysisten ja materiaalisten unelmiemme todellistumisen - helposti ja ilman intohimoista taistelua, ilman vastavirtaan melomista ja kiihkon aiheuttamaa tuskaa.