Ylpeän ihmisen kokemat onnettomuudet eivät perustu sattumaan tai "jumalan kostoon" vaan fysiikkaan

 

Kannattaako kansanviisauksiin


-"ylpeys käy lankeemuksen edellä"
-"joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa ja
-"pilkka osuu aina omaan nilkkaan"


suhtautua tyhjänpäiväisenä, uskonnollisena pelotteluna, vai konkreettisina elämänohjeina?


Jos olet viisas, niin suhtaudut niihin viisautena. Elämähän perustuu fysiikkaan, ei sattumaan.


Tämä fysiikkaan perustuva analyysini saattaa tuntua sinusta myös pelottelulta, jos et vielä ole itse kokenut ylpeyden seurauksia riittävän konkreettisesti.


Jos ihminen on ylpeä, pilkallinen ja vihainen, eikä ymmärrä luopua omasta ylpeydestään, niin hän kaivaa omaa kuoppaansa ihan konkreettisesti.


Ja miksi näin tapahtuu?


Näin tapahtuu siksi, että todellinen olemuksemme ohjaa meitä elämämme jokaisena hetkenä kohti myötätuntoa ja aitoa rohkeutta, ja ylpeys perustuu aina pelkoon - silloinkin, kun et itse myönnnä olevasi ylpeä. Emme ole erillisiä, joten ego on aina vain mielemme luoma harha.


Mitä näennäisesti "pahaa" ylpeä ihminen sitten tulee kokemaan, jos hän ei luovu omasta ylpeydestään?


Hän tulee löytämään lopulta onnen kokemalla näennäisen ONNETTOMUUDEN, siis menetyksen.


On hyvin yleistä, että ylpeä ihminen menettää terveytensä eli hän sairastuu itse, ylpeyshän ei ole mielenrauhan tila, kun taas terveys on psykofyysinen harmoniatila. Ja tuo sairaus joko katkeroittaa hänet, jolloin hän kärsii vielä enemmän (ylpeä kärsii aina, ja siksi ylpeät ihmiset ovat pilkallisia, vihaisia ja sääliviä) - tai se tekee hänet heikoksi, jolloin hän ei enää jaksa pilkata ja vihata muita ihmisiä yhtä innokkaasti.


Elämä saattaa opettaa ylpeää ihmistä myös menestyksen ja rakkauden kautta: Ihminen, jolla on ollut elämässä paljon parisuhteita, mutta joka on siirtynyt aina seuraavaan suhteeseen tyytymättömänä siihen edelliseen, saattaa löytää lopulta rakastetun, jonka seurassa hän todella viihtyy. Tuo puoliso on "partner in crime" eli taistelutoveri, ylpeä itsekin - tai tuo ihminen on viisaampi kuin hän itse.


Kun ylpeä vihdoin tuntee aitoa rakkautta, tuo rakkaus valaisee hänen pelkoaan eli ylpeyttään, ja hän menettää tuon rakastetun - tavalla tai toisella.


Läheisen ihmisen sairaus tai kuolema ohjaavat usein ylpeitä ihmisiä luopumaan ylpeydestä. Ja mitä vihaisempi tai pilkallisempi ("kovakalloisempi") ylpeä ihminen on, sitä varmemmin hän kokee jotakin "dramaattista" lähitulevaisuudessa. Pelokas eli ylpeä ihminenhän on koko ajan negatiivisen tapahtumaketjun vallassa fysiikan näkökulmasta.


Jos nuo negatiiviset kokemukset eivät saa ylpeää ihmistä viisastumaan, niin hän katkeroituu ja kärsii, kunnes kuolee itse ja vapautuu vihdoin ylpeydestään.


Muista siis aina tämä: Jos näet muut ihmiset pahoina tai heikkoina, niin katsot itseäsi, näkemättä itseäsi.