Onko palvominen ja ihailu hyödyllistä?

 

Onko palvominen ja ihailu hyödyllistä?


Ei ole, ellei kyse ole kunnioituksesta eli mielentilasta, jossa arvostat kaikkia elämän ilmenemismuotoja - myös itseäsi, juuri sellaisena kuin olet.


Elämän vaaliminen jatkuvana luomistapahtumana on positiivista, mutta elämän näkeminen staatisena tilana, johon et voi vaikuttaa ja jonka "armoilla" itse elät, perustuu sensijaan pelkoon.


Älä palvo rahaa ja omaisuutta, arvosta sitä vaurautta, joka sinulla jo on ja vedät puoleesi lisää vaurautta. Jos näet materiaalisen vaurauden "tavoittamattomana" tai asiana, jonka takia sinun täytyy jatkuvasti uhrautua ja taistella, niin suurinkaan rikkaus ei tee sinua onnelliseksi, koska et itse tunne vaurautta etkä nauti siitä. Vauraus on tunnetila, ei olosuhde.


Älä palvo kehoasi ja ulkonäköäsi peläten, että menetät jotain, kun kehosi muuttuu erilaisissa elämäntilanteissa. Kehosi on elävä organismi, joka muuttuu joka hetki, kun soluja kuolee ja uusia syntyy. Voit kyllä vaalia kehoasi noudattaen intuitiosi ohjausta ja kehosi viestejä, ja pitää sen siten elinvoimaisena. Ihmiset, jotka yrittävät kovasti näyttää "kauniilta" eivät ole aidosti kauniita, koska he uskovat kauneuden olevan jotakin, jonka voi menettää, tai "taistelun tulosta".


Älä palvo muita ihmisiä, mutta kunnioita heitä kaikkia kaltaisinasi, olivat he ketä tahansa, ja hekin kunnioittavat sinua. Esimerkiksi omien lasten, puolison, "kovia kokeneiden tai syrjittyjen" ihmisten, julkisuudenhenkilöiden, lahjakkuuksien tai hengellisten opettajien ihaileminen ei ole kunnioittavaa, koska palvovana haluat kontrolloida noiden ihmisten inhimillisyyttä. "Guru", "noita", "näkijä", "shamaani", "pappi" tai "parantaja" eivät omaa mitään sellaisia voimia, joita sinä et voisi saavuttaa - ellet itse usko niin.


Älä palvo eläimiä tai muuta luontoa "viisaampina kuin ihminen", sillä vaistotasolla elävät olennot kokevat vain elämää eri tavalla kuin sinä ajatuksilla todellisuutta luovana olentona. Ja kun olet eläinten kanssa samalla taajuudella eli oman arvosi tunteva, niin tulet hyvin toimeen myös eläinten kanssa. Esimerkiksi petoeläimet eivät uhkaa ihmistä, joka ei pelkää niitä ja voit pelottomana vaikuttaa myös ns. tuhoeläinten käytökseen.


Luonto ei ole myöskään koskaan "ihmisen uhri", koska luonto pyrkii joka hetki kohti harmoniatilaa, tuhoamalla myös itse itseään. Siksi monet moralistiset luonnonsuojelijat todellisuudessa halveksivat luontoa, eivät kunnioita sitä.


Älä palvo "jumalia", "enkeleitä", "henkioppaita", "universumia" tai "viisaampien sivilisaatioiden edustajia", sillä alennat itsesi näkemällä nuo kuvitteelliset muut olennot ja entiteetit itseäsi parempina, etkä siten tunne omaa voimaasi. Jos turvaudut "korkeampiin voimiin", niin elät niiden armoilla - voit kokea aitoa turvallisuutta vain uskomalla omaan voimaasi.


Ylentäminen ei perustu koskaan rakkauteen. Älä siis ole myöskään ylpeä, sillä ylpeänä kuvittelet itse olevasi muita olentoja arvokkaampi - ja silloinkin elät erillisyysharhassa, olentona, jonka on selvittävä yksin. Tunne oma arvosi ja koko maailmankaikkeus ja kaikki sen rikkaudet ja mahdollisuudet ovat joka hetki käytössäsi.