Miksi ketään ei koskaan kannata tuomita tai sääliä, millään moraalisella tai uskonnollisella tekosyyllä, ei myöskään omaa itseä?

 

Miksi ketään ei koskaan kannata tuomita tai sääliä, millään moraalisella tai uskonnollisella tekosyyllä, ei myöskään omaa itseä?

Jos uskot sattumaan tai kohtaloon:

Tuomitseminen ja sääliminen pitää sinut kiinni pelossa ja ylpeydessä, et siis tunne puhdasta myötätuntoa ja rakkautta - ja siksi kärsit itse.

Jos uskot "jumalaan":

"Synti" eli heprean "chata'ah" tarkoittaa negatiivista tunnetilaa, ei "pahoja tekoja", ja siksi ihmisiä on synneistä itämaisessa ajattelussa (jota myös ns. jeesuslaisuus oli) varoitettu vain siksi, että negatiivisiin ajatuksiin kiinni jääminen aikaansaa turhaa kärsimystä. Myös "uhrius" ja muiden ihmisten tai heidän tekojensa tuomitseminen "pahoiksi" on siis "syntiä".

Ja myös tuon "jumalan" pelkääminen ja ylistäminen (ylentäminen) on "syntiä".

(ovatko punainen väri tai unikko "syntisiä"? Eivät ole, ellet itse näe niitä sellaisina)