"Valaistuminen" ei tarkoita elämän kokemisen lopettamista - se tarkoittaa kärsimyksestä luopumista

 

Ajatus täydellisestä elämästä vapautumisesta on uskonnollinen ja sen lähtökkohtana on ajatus erillisyydestä, minästä, egosta: Uskotaaan, että voi olla jin ilman että on jang ja päin vastoin. Uskotaan, että "sielun" elämä on jonkinlainen kronologisesti etenevä "koulutus", jonka tarkoituksena on vapautua olemassaolosta.

Aikaa ei kuitenkaan ole, eikä erillisyyttä. On vain hetkellisiä, subjektiivisia havaintoja olevaisuudesta - ikuisuudessa.


Monet ihmiset uskovat niin vahvastti siihen, että KÄRSIMYS on välttämätöntä elämässä, että he keskittyvät kiihkeeästi etsimään tietä pois elämän kiertokoulusta. He eivät siis havaitse sitä, että kärsimys on aina itseaiheutettua, valinta.


Jos sinä ajattelet näin, niin mieti näitä kysymyksiä:


Miksi todellisuususkomuksista pitäisi mielestäsi luopua? Jos tiedät, että todellisuutesi on vain mielikuvitusta, niin miksi et nauttisi mielikuvistasi ja kyvystäsi luoda niitä lisää rajattomasti, ajatuksillasi?


Ei ei-fyysisellä tasolla luoda mitään, kaikki luominen tapahtuu manifestaatioiden tasolla. Värähtelyhän täytyy havaita olevaksi, jotta mitään voi kokea.


"Valaistumisen" käsite ymmärretään usein siten, että "minun ei tarvitse enää kärsiä, koska en enää palaa elämään". Tulkinta on väärä: Energia ei koskaan lakkaa manifestoitumasta.


Kärsimys sen sijaan on tarpeetonta, jos nautit luomistyöstäsi. Valaistuminen on siis oman voiman tiedostamista, ei luomisen lopettamista.