Vain pelokkaat eli ylpeät ihmiset ovat pilkallisia tai sääliviä - aidosti rohkea ihminen nauraa inhimillisyydelle, omien kokemustensa opettamana

 

Aito, vapauttava huumori perustuu rohkeuteen - pilkka taas pelkoon ja ylpeyteen.


Siksi moralistit ja epävarmat ihmiset kokoontuvat usein myös yhteen kaltaistensa kanssa, pilkkaamaan tai säälimään rohkeita ihmisiä - tai muita kaltaisiaan eli pelokkaita.


Siksi vain epävarma ihminen voi kyseenalaistaa autenttisen eli totuudellisen ihmisen huumorintajun. Hän yrittää "vääntää vitsiksi" tilanteen, jossa hän on itse väärässä, mutta ei halua myöntää sitä. Ylpeys on egon viimeinen linnake.


Pilkan ja säälin kohteena olevista aidosti rohkeista ihmisistä etsitään tietoisesti "heikkoja kohtia", jotta noiden autenttisten ihmisten rohkeus voitaisiin paljastaa "valheeksi". pelokas ihminenhän näkee muut ihmiset aina ITSENSÄ kaltaisina - eli pelokkaina ja ylpeinä. Tästä johtuu esimerkiksi suositujen ja lahjakkaiden julkisuudenhenkilöiden panettelu.


Jos panettelun kohde ei loukkaannu panettelusta, hän on rohkea ja myötätuntoinen. Jos hän loukkaantuu, hän on ylpeä itsekin. Koemme elämässämme aina sellaisia asioita, joita oma tunnetaajuutemme mahdollistaa.


Kun "vihervassari" pilkkaa "oikeistoradikaalia" ja "oikeistoradikaali" "vihervassaria", niin kyse on aina molemminpuolisesta pelosta.


Kun uskonnollinen ihminen pilkkaa ihmistä, joka on jo sinut itsensä ja oman totuutensa kanssa, tuo uskonnollinen ihminen pilkkaa itseään - joka olisi halunnut löytää totuuden, mutta ei ole vielä löytänyt sitä.


Kun joukko epävarmoja koululaisia pilkkaa lahjakasta koulutoveriaan, niin kyse on silloinkin pelosta eli kateudesta. Kateus on aina "ansaittava". Vain ylpeys eli pelko voi kuitenkin tehdä koulukiusatustakin "uhrin".


Kun vähemmistön edustaja pilkkaa kollektiivisesti "valtaväestöä" ja "valtaväestöön" kuuluva kuviteltuun vähemmistöön kuuluvia, niin molemmat ovat ylpeitä, eivät itseironisia ja viisaita. Ennakkoluulot luovat valheellisen illuusion "kansanryhmistä, joita tulee vastustaa ja halveksia". Kaikki maailman ihmiset ovat joka hetki ainutkertaisia yksilöitä.


Nykyisin on myös yhä enemmän pilapiirtäjiä ja standupkoomikoita, jotka pilkkaavat ihmisiä työkseen. Heidän huumorinsa ei siis perustuu itseironiaan eli tietoon omasta ja muiden inhimillisyydestä, vaan he haluavat ansaita rahaa pilkkaamalla.


Ja pilkkaajilla on aina myös paljon yleisöä, koska suuri osa ihmiskunnasta pelkää. Ongelmana pilkallisessa huumorissa on vain se, että kun pilkkaat ylpeänä yhtä ihmisryhmää, niin saat toisen ihmisryhmän suuttumaan, ja koet tuon vihan myös konkreettisesti: "Ylpeys käy lankeemuksen edellä". Pilkallinen huumori ei siis ole vapauttavaa ja tasapuolista, vaan vihanlietsontaa.


Esimerkiksi Pariisissa 2015 tapahtunut hyökkäys satiirilehti Charlie Hebdon toimitusta vastaan perustui molemminpuolisiin pelkoihin eli ylpeyteen. Kukaan ei siis ollut tuohon tapaukseen syyllinen, vaan kaikki olivat osallisia.


Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa tuomitsivat hyökkäyksen ymmärtämättä, että tappajat eivät ole koskaan "pahoja" eivätkä tapetut "viattomia uhreja". Molemmat tuntevat pelkoa ja "saavat mitä itse tilaavat".