Miksi kysymyslauseet tulkitaan usein väitelauseiksi?

 

Miksi kysymyslauseet tulkitaan usein väitelauseiksi?


Tämä ilmiö johtuu siitä, että jos kysyt ihmiseltä kysymyksen, mutta hän ei ole itse tyytyväinen sen aikaansaamaan reaktioon itsessään, niin hän pyrkii syyttämään kysyjää.


"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa."


Kun ihminen kysyy toiselta esimerkiksi kysymyksen: "Oletko ylpeä?" ja se, jolle kysymys esitetään, suuttuu kysymyksestä, niin hän puolustautuu ja yrittää kieltää todelliset tunteensa: "Minä en ole ylpeä!"

Ja usein tuo puolustusreaktio saa puolustautujan mielessä kysyjän vaikuttamaan syylliseltä, koska syyttäminen on astetta korkeampi tunnetaajuus kuin syyllisyys: "Tuo väitti, että olen ylpeä, vaikka se on itse ylpeä!"


Syyttäminen siis vapauttaa hetkellisesti syyllisyyttä tuntevan. "Hyökkäys on paras puolustus."


Tällöin tuo suuttuja "haukkuu väärää puuta", eikä havaitse "malkaa eli heinäseivästä omassa silmässään."


Jos siis vedät "herneen nenään", niin se herne on sinun nenässäsi. Muut ihmiset ovat ärsyyntymiseesi syyttömiä.


Sinulla itselläsi "meni tunteisiin".