Miksi aidosti viisaat ihmiset saavat ylpeät ihmiset usein raivostumaan?

 

Jos olet hyvin viisas ihminen, tai jos tunnet jonkun hyvin viisaan ihmisen, niin saatat tunnistaa tästä itsesi:


Jos ihminen on aidosti rohkea, viisas ja siten vapaa "draamasta", niin hän ärsyttää usein ylpeitä ihmisiä. Hänessä ei siis ole enää tiedostamattomia "heikkoja kohtia", tunnelukkoja, joita tuo viisas ihminen ei olisi kohdannut, tiedostanut.


Ylpeyteen eli erillisyysharhaan taas kuuluu ylpeyden peittämisen yrittäminen (ylpeyshän on egon viimeinen linnake), eli viisauden teeskenteleminen. Jos ylpeä ihminen on kuitenkin täysin rehellinen itselleen, niin hän myöntää, että vapaa ihminen saa hänet raivostumaan.


Kyse on kateudesta. Ylpeän ihmisen todellinen olemus tietää, että ylpeydestä kannattaisi luopua, mutta se on useimmille hyvin vaikeaa. Luopumiseen tarvitaaan niin voimakkaita ja usein pelottavia kokemuksia, että ne pakottavat ihmisen luopumaan esimerkiksi kuolemanpelosta. Viisas ihminen on siis kokemustensa kautta oppinut ymmärtämään, että hän hallitsee sekä elämää että kuolemaa täysin vapaasti itse.

Ja siksi ylpeä ihminen pyrkii todistamaan, että tuo viisas ihminen on "kylmä", välinpitämätön, epäinhimillinen, ylpeä. Moni ylpeä syyttää siis aidosti rohkeaa ja vapaata ihmistä "narsistiksi" tai "psykopaatiksi". Ja silloin hän puhuu itsestään.


Viisauden löytänyt ihminen on kuin peili, joka paljastaa kaikkien muiden ihmisten tiedostamattomat pelot, tuoden ne näkyviksi. Hän ei yritä paljastaa niitä, vaan hänen olemuksensa saa ne paljastumaan. Ylpeän ihmisen todellinen toivehan on aina ylpeydestä luopuminen, ja siksi hän vetää puoleensa viisaita ihmisiä.


Mutta koska ylpeä ihminen haluaa kaikin keinoin pitää kiinni egostaan, niin hän kokee, että viisas ihminen halveksii tai pilkkaa häntä.


Paradoksaalista kuitenkin on, että viisas ihminen ei halveksi ketään, hänhän ei pelkää. Hänen ei tarvitse pilkata tai tuomita ketään - hän näkee jokaisen ihmisen korkeamman olemuksen, koska hän on itse sen kanssa resonanssissa.


Viisasta ihmistä ei siis voi kukaan huijata, intuitio paljastaa valheet.


Ja tällainen paljastuminen on pelokkaille eli ylpeille ihmisille suunnattoman pelottavaa. Minuuden suojamuurihan katoaa, jos toinen ihminen näkee sen läpi, ihmisen sisimpään. Siksi ylpeä ihminen taistelee kaikin voimin omaa viisasta sisintään vastaan.


Tässä on yksi syy, miksi monet hyvin viisaat ihmiset eivät aina puhu viisaudestaan muille. Ne, jotka puhuvat, ovat kuin tarotkortin "narreja": He luottavat elämään ja uskaltavat kohdata myös pelokkaita ja vihaisia ihmisiä - mitään vaarallistahan ei voi koskaa tapahtua sellaiselle, joka on aidosti rohkea.


Tämä ajatus on ollut myös itämaisten iitsepuolustuslajien alkuperäinen filosofia:


Voimakkain soturi on aina se, joka ei tunne MITÄÄN negatiivisia tunteita, sillä häntä vastaan ei yksikään vihainen eli pelokas voi edes hyökätä. Taajuudet eli todellisuustilat ovat aivan liian erilaiset.


Puhdas rakkaus sammuttaa aina vihan.