Juhlapäivinä riiteleminen paljastaa rakkaudettomuutesi - omaa itseäsi kohtaan

 

Ahdistavatko "tärkeät juhlapäivät" sinua, vaikka et edes pidä niitä erityisen tärkeinä?


Rauhoita mielesi, kaikki on hyvin. Sinä itse valitset omat tunnetilasi, olosuhteista täysin riippumatta.


Jos taas rakastat tällaisia juhlapäiviä ja nautit niistä aidosti, niin älä laskeudu matalammissa tunnetaajuustiloissa olevien tasolle, vaan keskity nautttimiseen! Sääli on hyödytön tunne.


Monilla länsimaisilla ihmisillä on "joulutraumoja". Jos kuulut tällaisiin ihmisiin, niin tiedosta traumasi ja sen alkuperä, ja voit päästä siitä eroon.


Mistä "iloisiin" juhliin liittyvät traumat siis johtuvat?


Pienenä lapsena odotit joulua todella innoissasi, jo kauan ennen tuota päivää. Koska sinulla ei ollut vielä kovin paljon valmiita negatiivisia tunnemuistoja liittyen elämään ja tuohon suureen juhlaan, niin joulussasi oli vielä "taikaa". Pienet lapsethan uskovat vielä aidosti joulupukkiin, eli he TIETÄVÄT, että toiveajatuksemme toteutuvat, jos uskomme niihin (tästä syystä lapset myös "leikkivät elämää"). Lapset ovat siis kirjaimellisesti tietäjiä eli maagikkoja.


Jos joulu ei kuitenkaan omassa perheessäsi ollutkaan kovin rauhallinen, vaan siihen liittyi paljon stressiä tai päihteidenkäyttöä, pelkoa ja riitelyä, niin unelmasi taianomaisesta joulusta "särkyi" jo hyvin varhain.


Lapset kokevat negatiiviset tunnetaajuustilat todella voimakkaina, koska he eivät ole vielä turtuneet kokemaan niitä.


Ja koska myös miljoonat muut lapset kokivat samanlaisia tunteita samalla hetkellä ja sinä aistit kaikkien muidenkin pettyneiden tai pelokkaiden lasten negatiiviset tunnetilat eli energiat, niin pettymys tuntui hyvin tuskalliselta.


Emme tunne kenenkään toisen ihmisen tunnetaajuus- eli todellisuustilaa, jos yritämme aistia sitä, koska emme ole kokeneet kaikkia hänen kokemuksiaan, mutta yhdistymme kaikkiin muihin ITSEMME kanssa samalla taajuudella oleviin energeettisesti, koska yksilöllisyys on vain harhaa.


"Joulutraumasi" siis syntyi, koska itse koit pettymyksen, ja kaikkien muiden pettyneiden tunteet vahvistivat omaa pettymystäsi - kuin suurennuslasi.


Aikuisenakin olet edelleen se "sisäinen lapsi, joka pettyi", jos et ole tiedostanut noita lapsuutena koettuja pettymyksiä, vaan yrittänyt vain unohtaa ne.


Monilla ihmisillä jouluahdistus alkaa jo jouluvalmistelujen aikaan, koska lahjojen antaminen ja "täydellisen joulun luominen" koetaan usein velvollisuutena (negatiivinen tunne), ei vilpittömänä ilona.


Koska suuri osa joulua viettävistä ihmisistä on arkena hyvin kiireisiä, niin joulunodotukseen liittyvät velvollisuudentunteet ovat kuin aikapommi, joka räjähtää viimeistään juhlapäivänä, kun miljoonat kiireiset ihmiset yrittävät yhtäkkiä rauhoittua ja olla iloisia - koska se "kuuluu asiaan".


Suuri osa parisuhteista ja sukulaissuhteista on myös ehdolliseen rakkauteen perustuvia, eli ne eivät ole rakkaussuhteita lainkaan. Todella moni viettää siis tällaisia tärkeitä juhlia "vihollistensa" seurassa!


Rauhoittumisen sijaan hetkellinen ilo (myös alkoholin juominen kohottaa tunnetaajuustilaa) valaiseekin heidän negatiivisia tunnemuistojaan, eli kaikki negatiiviset muistot tulevat yhtäkkiä esiin.


Ilo paljastuu nopeasti teeskentelyksi, jos ihminen yrittää olla iloinen väkisin.


Jos osa perheestä tai suvusta pyrkii ylläpitmään iloa ja välttämään riitelyä eli tunnelukkojen avautumista alkoholin avulla, niin alkoholinkäyttöä tuomitsevat eli moralistiset perheenjäsenet suuttuvat. Ja kun osa perheestä on raivoissaan ja osa humalassa, niin myös humalassa olevat raivostuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun nousuhumala muuttuu laskuhumalaksi. Siksi moni alkoholin avulla jouluiloa ylläpitävä lopulta joko sammuu, pakenee tilanteesta tai hänestä tulee väkivaltainen. Perheessähän on tuolla hetkellä "sotatila".


Pakenemista kotoa jouluna pidetään edelleen useimmissa joulua juhlivissa perheissä "mahdottomana ajatuksena", koska ahdistuneetkin joulunviettäjät haluavat ylläpitää onnellisen perheen illuusiota - etenkin muiden ihmisten silmissä. Ja tästä johtuu, että aikapommi räjähtää usein kodin seinien sisällä - arkipäivänä pakeneminen esimerkiksi baariin on monille vihaisille ihmisille helpompaa.


Jos yksikin riitelijä poistuu fyysisestä tilasta, niin tilanne muuttuu ja rauhoittuu vähän tai kokonaan hetkeksi. Kaikki liittyy aina kaikkeen kvantttitodellisuudessa.


Joulun väkivaltaisetkaan riidat eivät siis ole paha asia, vaan ne paljastavat riitelijöille heidän oman rakkaudettomuutensa. Ja rakkaudettomuuden tiedostaminen mahdollistaa aidon rakkauden löytämisen - omasta sisimmästä.


Kollektiiviset toiveet toteutuvat aina lopulta ja nykyisin tällaisten "suurten juhlien" viettotavoissa on jo paljon vaihtoehtoja, mikä helpottaa sellaisten ihmisten elämää, jotka haluavat välttää teeskentelyä ja riitoja, ja luoda omia juhlaperinteitään.


Myös yksin elävillä ihmisillä on siis mahdollisuus tavata muita ihmisiä juhlapyhien aikana, jolloin suuri osa perheellisistä on kokoontunut joko iloitsemaan tai riitelemään yhdessä.


Ja täysin yksin oleva ihminenkään ei ole jouluna yksinäinen, jos hän on mielenrauhan tilassa. Hänhän on yhdistynyt tuolla hetkellä kaikkien olentojen korkeimman olemuksen kanssa.


Shamanistisena aikana "juule" oli etenkin Pohjois-Euroopassa valon palaamisen juhla vuoden pimeimpänä hetkenä. Ja meillä on kaikilla tuo valo aina sisimmässämme.


Tuo sisäinen valo on ainoa asia, jota kaikki maailman ihmiset tavoittelevat, elämänsä jokaisena päivänä.


Valoisaa juulea!