Miksi sairauksien "karmallisuuteen" ei ole hyödyllistä keskittyä?

 

Saraudet ovat "karmallisia" kuten kaikki muutkin kokemuksemme, eli olemme luoneet ne itse, mutta miksi tuollaisten kuviteltujen karmojen ajatteleminen ei ole aina hyödyllistä?




Karma on seuraus syystä, ja siksi karmaallisuuteen uskominenkin on aina itseään todellistavaa: Jos ihminen on positiivisessa mielentilassa ja uskoo paranevansa, hän paranee (plasebo).




Eli jos ihminen arvostaa sairauttaan ns. mielentilaindikaattorina, sairautta ei enää tarvita ja elimistö palaa harmoniatilaan eli terveyden tilaan. Myös fyysinen kuolema on harmoniatila.




Jos ihminen on negatiivisessa mielentilassa ja uskoo sairastuvansa, hän sairastuu (nosebo). Negatiiviseen karmaan uskominen ja siihen keskittyminen siis vain vahvistaa tuollaista karmaa, koska luomme ns. kohtalomme ajatuksillamme, ja aktiiviset ajatuksemme eli uskomuksemme todellistuvat aina.




Monet ihmiset pyrkivät selittämään pahaa oloaan tässä elämässä esim. menneiden elämien "karmaveloilla" (tai "jumalan" rangaistuksena), jolloin paha olo jatkuu - onhan sille nyt löytynyt konkreettinen syy. Todellisuudessa he voisivat päästää vain irti peloistaan juuri nyt ja muuttaa tuon "kohtalon" siten positiiviseksi eli voida paremmin.

Hyväksy siis se, että olet itse mahdollistanut sairautesi - ja keskity sen jälkeen paranemisprosessiin.

  


Kaikki tapahtuu joka tapauksessa aina nyt, myös ne kuvitellut menneet elämät, aikaa ei ole.